Isänpäiviä!

Jokainen vanhempihan tykkää saada lapsien itsetekemiä lahjoja syntymä- ja isänpäivälahjaksi. Tämä pätee myös siihen, kun lapsi on 26 vuotta ja isä 61, eikö?! Tänä vuonna isä sai  isänpäivälahjaksi kangaskassin, johon painoin isän kuvan kultaiselta (kaukaiselta) 70-luvulta. Aika makee siitä tuli ja henkilö on jopa tunnistettavissa. Samaan rytäkkään isä sai hiirimaton samalla kuosilla.

Täydelliset kankaanpainantaohjeet löysin aikoinani Huippuhomma-blogista. Oma tekemiset ovat vielä räpeltelyä verrattuna Katrin tekemisiin. Kannattaa tutustua aiheeseen, jos vähänkin kiinnostaisi tehdä itse. Linkin Töhrytutoriaali kertoo askel askeleelta miten homma sujuu helposti.

Vielä syksyn värejä

Lokakuun alussa raportoin oranssi-vihreästä hahtuvakasasta, joka ei meinannut muuntua mihinkään muotoon. Lopulta selätin sen. Työ valmistui juuri parahuldaan vauvajaisiin, joissa hahtuvapöksyjä päästiin jopa hieman sovittamaankin:

Eli näyttäisi, että pöksyt eivät ainakaan ole liian pienet.  :)

Toisen parin saaja syntyi syksyyn ja lahjaksi annoin sitten hahtuvaiset. Uutukaisten äitin ja isän arjen tasaannuttua varmaan jossain vaiheessa pääsevät suunnittelemalleen kestoilu-uralle. 

Malli: Villapöpät (Ravelry-linkki) by Meri Markus

Lanka: lahjaksi saatu kaksinkertainen hahtuvalanka

Puikot: 5 pyöröt ja sukkapuikot

Muuta:  Ensimmäinen hahtuvatyöni. Helppoa kuin heinänteko! Ja hauskaa vaihteeksi. 

Ennen aloittamista hahtuvakerä näytti, no suoraan sanoen, oksennukselta. Valmiissa neulepinnassa lanka on kuitenkin ihan kaunis. Lisäksi vauvajaisperheen vaatekaapisssa näytti olevan vastaavia syksyisiä sävyjä, joten tulipa pöksyistä sitten ihan tyylikkäätkin. 

Ei-neulepiireissä esitellyt pöksyt aiheuttivat lähinnä kauhistusta. Samoin ilmeisesti kestovaippailu. Voi ihmisiä, voi ihmisiä. 

Lopuksi raportin lailla tämän vuoden viimeiset puutarhakuvat. Jostain syystä sisälle ajautuneet tomaatit ovat kovasti jatkamassa satokautta. Olisiko aika luovuttaa jo? 

Chilisatommekin vasta syksyn tullen valmistui. Ja tässä yhteydessä jotenkin muistutti tärkeyttään se, että laittaa ylös, mitä missäkin purkissa kasvaa, jotta sitten tietää, kun sato tulee. Mutta kun ei millään malta moista siinä iloisessa kasvuvaiheessa. Tänään sitten bolognesekastikkeemme sai makua omista chileistä ja syyssadon punajuurista! Ihania syksyisiä värejä vielä, kunnes lopullinen mustuus tulee. 

Ryhtiliike jämälankoja vastaan

Yksi jämämyttykerä vähemmän, kun sain tehty maailman helpoimman kaulurin. Oikein silmukoita pyörössä, helpommaksi ei voi mennä. Halusin testata uutta 15mm pyöröpuikkoa, jonka juuri ostin Merletosta. On muuten Merletto laajentunut huimasti viime käynniltä!

Lanka on Novitan Rose Mohair ja sitä kului 22 grammaa. Isompikin se olisi voinut olla, jos lankaa olisi vain ollut. Tykkään kyllä tuosta isoilla puikoilla neulotusta ilmavasta pinnasta. Sitä voisi alkaa oikein harrastamaan enemmänkin.

 

Kuvien ottaminen on sitten hyvinkin vaikeaa. Hovikuvaaja ei ole oikein sisäistänyt neulekuvaamisen ydintä, vai onko vika sittenkin kohteessa?!?! Karmeet kuvat tällä kertaa! Hermotkin meni! :)

Pipotuotantoa

Syksyn edetessä harmaa maisema lisääntyy ja ilmat kylmenevät entisestään. Väripilkuksi harmauteen tein pirtsakanvärisestä langasta Kim Hargreavesin Misty -kirjassa julkaistun Starr-pipon. Kylmeneviin ilmoihin tästä piposta ei taida olla apua, sillä puuvillalanka ja reikäkuviot pitävät huolen siitä, että tuuli pääsee puhaltamaan läpi. Noh, kylmiin ilmoihin voin sitten tehdä taas uuden pipon.

Pipon kaveriksi tein Strikkelisen kukkakoristeen takkiin. Siitä tuli kyllä iso, vähän liiankin iso. 

Malli: Starr by Kim Hargreaves (Ravelry)

Lanka: Essentials cotton

Puikot: nelosen pyöröt

Muuta: Tein ylimääräisiä kierroksia palmikoihin, sillä muuten piposta olisi tullut liian pieni.

Muutenkin olen ryhdistäytynyt neulerintamalla. Talven tuiskuihin tein myös muhkean kaulaliinan, joka näkyy kuvissa. Mallina on kakkien tuntema (ja tekemä) Baktus. Lankana ihanan pehmeä merinovillainen Rowan Big Wool. 

Viimeiseksi vielä pieni vinkki myslin ystäville. Bongasin Kemikaalicoctaili-blogista ohjeen itsetehdylle myslille. Pienellä vaivalla saa aikaan superhyvää aamu- ja välipalaa. Parasta on se, että saa itse valita ainesosat. Kaupan mysleissä on aina liian vähän rusinoita! Peruspohjan lisäksi laitoin siis rusinoita, kuivattuja omenoita ja goji-marjoja. Suosittelen!

Myynnissä keittiö

Neuleharrastamista on viime aikoina kovasti verottanut uuden kodin kuntoon laittaminen. Laittaminen alkaa saada konkreettisempia piirteitä ja sen myötä kaupan olisikin vanha keittiömme, jota olemme uudistamaan piakkoin. 

Eli jos kiinnostaa ostaa noin kymmenen vuotta vanha keittiö, niin vilkaisepa huuto.net-kauppaani. 

Ja eikun ostamaan! :) 

Ai mihinkö illat menee? - Metsään menevät

Iltani menivät metsään. Ja toivat mukanaan kasan sieniä. 

Jotkut kuulemma siivoavat sienensä jo metsässä. En minä. 

Kehnäsieniä, joita minua opasti noukkimaan rakas ystäväni, jolla on hallussa muutkin kuin suppilovahverot. 

Koulun biologian tunnilta tuttuja ovat lampaankäävät, mutta niidenkin keräämisen tarvitsin sienitietäjän rohkaisua. Näillä sienikori täyttyy helposti.

Ihanuutta. Tämän saaliin pakastamisessa menikin sitten pikkutovi. Oranssituijottakin on saanut taas lisäaikaa, kun illat menevät metsässä. 

I'll be back eli piakkoin toivottavasti myös neuleaiheisia bloggauksia! 

Vihreä-oranssi tuijottaja

Miten onkin joskus vaikeaa aloittaa ns. tilaustyötä.

Olen mielessäni tilannut itseltäni muutamat lahjatöppöset, joita pitäisi alkaa tikuttelemaan. Liekö vaikeus aihepiirin tuntemattomuudessa itselleni vai kerän karmivassa värissä vai miksi ei meinaa puikot käynnistyä.

Aika alkaa käydä vähiin ja äitisihmisten masut senkun kasvavat. *jännitysmusiikkia*

Vihreä-oranssi kerä tuijottaa minua murhaavasti!

(Olen ennenkin blogannut langoista, jotka eivät vain harmaa-musta-ruskea-palettiini sovi. Tylsä mikä tylsä)

Yritän selättää hirviön tällä julkisella blogiuhittelulla!

Nokkospastaa

Alkukesastä keräsin kielokimpun lisäksi kesän alun uusia nokkosia. Ryöppäsin ja pakastin ne odottamaan ruoanlaittoinspiraatiota. Inspiraatio tuli pakotettuna, kun pakastin piti tyhjentää muuton siivittämänä. 

Nokkosen sanotaan olevan hyvin pinaatin makuinen ja tämä heratti tiettyjä epäluuloja (kiitos traumaattisten lapsuuden pinaattikeittokokemusten takia). Kuitenkin nokkosen ravintoarvoista innostuneena päätin kokeilla. 

Löysin maistuvan kuuloisen pastakastikkeen reseptin Turun sanomien jutusta.

Pastakastikkeeseen tuli seuraavia ihania raaka-aineita:

- 3 valkosipulin kynttä

- Sipuli

- 2 dl nokkosta

- 2 dl ruoanvalmistusjugurttia

- Rypsiöljyä

- Valkopippuria

- Mustapippuria

- Suolaa

Päälle:

- Parmesaania

Ohjeessa oli lisäksi aurinkokuivattuja tomaatteja, mutta ne jäi minulta pois huonon varastotilaanteen vuoksi.

(Kasvisruoan takaa pilkistää pikkupikkumakkarat! Olen toivoton kasvisruokailija ja planeetan pelastaja!)

Vitsi oli hyvää! Mies ei tajunnut syöneensä nokkosia, joten luulen senkin myötä kokeilun olleen onnistunut. Nyt vain odottamaan ensi kevään nokkosatoa!  

Garderobin väripilkkuja

Tämä vuosi, kun minä ja kaikki ystäväni täyttävät 30 vuotta, on ollut kämmenikkäiden kultakautta. Taas yksi pääsi aikuisen ikään ja neidin muuten mustavaltaiseen garderobiin saatiin pinkit väripilkut. Lahjan saaja muutenkin yhdistää mustaan värikkäitä yksityiskohtia, joten pinkit lämmittimet oli selviö. 

Malliksi valikoitu jo aiemmin Raverlyn suosikkikansioon löydetyt "taistelukäsineet", kuten suomennos näemmä oli. Tämä piti erikseen tarkistaa. Tällainen raitadesign on makuuni ja toivottavasti myös saajan silmään miellyttävä. 

Malli: Slouchy Gauntlets (Ravelry-linkki) by Amy Swenson

Lanka: 7 veljestä mahtavassa hehkuvassa pinkissä värissä

Puikot: nelosen sukkapuikot. 

Muuta: Hanskat olivat vielä varmaan märät, kun nämä jo ojennettiin päivänsankarille eli normaali, tiukka projektiaikataulutus jälleen. 

Musta väri ei tällaisissa neulepinnassa olisi toiminut, joten pinkki oli senkin takia valitani. Lankavalintani neuletiheys ei ollut aivan vastaava kuin ohjeessa, joten loin alussa vani 48 silmukkaa ja sovelsin muutenkin reilusti. 

Kynnet tietenkin sävy sävyyn!

Raportoinpa vielä viikonlopusta. Ebbun vierailun kunniaksi teimme excursion Soukkaan Menitan liikkeeseen. VOI HYVÄNEN AIKA! OMG! Mä en ole ikinä käynyt niin isossa lankakaupassa ja vietimmekin siellä hyvän tovin hipellen. Mies meni siksi aikaa Bauhaukseen (roolijaot kunniaan!) ja me tutkimme joka hyllyn. Kassalla en voinut  kuin todeta, että on se hienoa asua Espossa tällaisen kultakaivoksen lähellä; Menitahan on lähes työmatkani varrella. Epäilyni sen suhteen, onko Espoossa hyvä asua, hälvenivät samantien. :))

Syysjuhlaa

Tänä viikonloppuna oli juhlaan syytä. Olemme nyt kuukauden päivät asuneet uudessa kodissa, siinä yksi syy. Lisäksi noin kuukauden päivät mies on ollut miehen iässä, joten siinäkin oli syytä pyytää rakkaimmat ystävät kokoon. Syödä hyvää hyvin, nauraa ja nauttia toisten seurasta.

Mies sai oman 30-vuotisjuhlansa kunniaksi olla menun päävastuullinen. Pienissä arjen ja juhlan tilanteissa huomaan pieniä kulttuurieroja, joiden pitää antaa vain rikastuttaa elämäämme ennemmin kuin ottaa ne mankeliimme. Mies halusikin ehdottomasti tehdä chili con carnea vieraiden täyttämiseksi. Perienglantilaiseen tyyliin sen lisäksi tarjottiin riisiä ja itse tehtyä valkosipulipatonkia. Isoja makuja kaikki! Ostimme 10 pakettia jauhelihaa ja teimme kaksi isoa kattilallista tulista herkkua. Tänään ei meille jääneet kuin pienet rippeet, joten vieraat tuntuivat tykkäävän. 

Minä olin jälkiruoka vastaavana. Kauden herkuksi valittiin yllätyksettömästi omenapiirakka. Netin ylitarjonnosta osasin onneksi valita todella makoisan reseptin, jossa omenoiden määrä oli isoin. Kinuskikissan herkkublogista löysin ohjeen, jota en tässä uudelleen esittele, vaan halukkaat pääsevät linkistä eteenpäin.

Täytteenä 1kg omenoita / piirakka. Kokkaillessa olisi tehnyt mieli vähän jo syödä keskeneräistä kakun sisusta. Miten kaneli, fariinisokeri ja vanilijasokeri voivatkin täydentää hienosti toisiaan.

Kakut oli aika järeän näköisiä (rough :) ). Carnen tavoin piirakatkin hävisivät lähemmäksi 30 hengen parempiin  suihin jäätelön kera. Suosittelen ohjetta ehdottomasti. Helppoa, vaivatonta ja ennen kaikkea makoisaa.

Loppuun muutama tunnelmakuva lämmintunnelmaisesta illastamme. 

Halauksia. Porukkaa silmänkantamattomiin. Vaikka tilaa oli nyt 50m2 enemmän kuin omissa 30-vuotisjuhlissani, niin onnistuimme täyttämään tilan nytkin niin, ettei tarvinnut tuntea itseään yksinäiseksi. :)

Ebbu raportoinee vielä lisäksi suklaakeksileipomuksistaan samaisiin juhliin. Namnam! 

Sato talteen

Onko minulla vaihtoehtoja kuin alkaa toteuttamaan tätä hieman keskiluokkaista rivitaloasujan arkea?  Joka tapauksessa: Ihanaa arjen juhlaa kurkkujen muodossa.

Selailin useita avomaakurkkujen säilöntäreseptejä ja hieman muokkasin omaan makuuni eli laitoin kaikki ne ainekset, jotka eri ohjeissa herkutti eniten. Lientä tarvitsi tuplamäärän kuin mitä netin ohjeissa oli eli näin:

Sisältö:
reilu 1kg kurkkuja
tilliä

Liemi:
4dl etikkaa
6 dl vettä
4 porkkanaa
1 kokonainen valkosipuli
2 sipulia
4 rkl suolaa
2 rkl sinapinsiemeniä
maustepippuria
mustapippuria

Kurkut ja tillit aseteltiin kerroksittain lasipurkkiin. Liemi kiehautettiin ja kaadettiin kuumana purkkiin, niin että sen sisältö kokonaisuudessaan peittyi.

Ja maistaminen?

Odotin pari viikkoa. Voi kärsimättömyys.
- Aika kirpakkaa oli, mutta mitä ihaninta on omatekemää taas maistella. Mies laittoi paistettua illallista (roasted dinner) ja nämä hienosti sopivat pehmeän punajuuren, sipulin, valkosipulin kyytipojaksi.

Mies kysyi jossain välissä kurkku- ja omenahilloprojektin välillä, että onko tuo nyt välttämätöntä, kun vielä asumme keskellä laatikkokamaluutta. - Tämä oli aivan yhtä välttämätöntä kuin saada tietokoneet toimimaan ensimmäisenä, kun päästään taloon. :))

Kierrätykseen

Lankavarastojen järjestäminen tarkoittaa myös keskeneräisten töiden arviointia. Useampi vuosi sitten aloitin neulomaan tätä Novitan slipoveria, mutta nähtävästi en saanut sitä koskaan valmiiksi. Se on lojunut lankalaatikon alimmaisena nyt vuosia, koska en ole raaskinut heittää sitä menemään. Lanka on Novitan Paola, jota en luultavasti nykyään enää ostaisi, joten en ole sitä viitsinyt purkaa uusiokäyttöön.

Lopulta keksin hyvän käyttötarkoituksen slipoverille. Saksia apuvälineenä käyttäen sain tehtyä siitä siistin tyynynpäälisen. Onhan se vähän bling bling, mutta näin pienenä alana se menettelee ja se sopii hyvin makuuhuoneen väritykseen.