Kevään kahdet kasvot

Viikonloppu saimme nauttia tovin auringostakin. Kuulun niihin ihmisiin, jotka odottavat kevään tuloa kuin hullu puuroa. Pimeys imee voimani. Onneksi siis sen hetken kun aurinko viikonloppuna kurkisti, olin reippailemassa (uusilla eggogengilläni) Seurasaaren maastossa. Olen asunut reilut pari vuotta pääkaupunkiseudulla, mutta tähän päivään mennessä en ollut siellä käynyt. Niin paljon hienoja paikkoja, jotka olisivat vain hetken matkan päässä. Niin paljon aikaansaamattomuutta ja laiskuutta, että monet kivat paikat jäänyt vielä vierailematta.

Pokkarilla en oikein saanut heikon keväistä aurinkoa taltioitua. Seurasaareen pitää päästä uudelleen, kun kesä koittaa. Sieltä palattuaan ruskean lokaiseen Helsinkiin pystyi onnellisena vain todeta, että kyllä kannatti. Valkeus oli kaunista. Hesarin mukaan päivä pitenee puoli tuntia viikossa, joten suunta on taas oikea!

Joku muukin oli käynyt siellä. Näiden tyyppejen jälkien lisäksi näimme oravan ja tikan (paljon huonoja kuvia heistä, mutta säästän teidät niiltä). Sääliksi kävi kaverin päänsärkyä sen nakuttamisen jälkeen. :D

Nyt kevääseen liittyvään dilemmaan. Tuossa jo viikkoja sitten tuli postimyynnin kevätkuvastot. Argh, paljon oli kaikkia kivoja karkkivärejä. Nyt sitten tuli myös odottamani Novita, jonka menin syksyllä tilaamaan.

Pastellien hohtoa kerrassaan... Olen kuparinpunaisine hiuksine kaikkea muuta kuin pastelli. Värikartalta katsottuna olen selkeä syksy. Vuosien saatossa olleiden epäonnistuneiden yritysten myötä olen oppinut kammoksumaan niitä värejä, jotka minulle ei sovi. Ja niitänhän oli Novitan lehti täynnä. Tokihan värit voi sulkea pois mielestään malleja katsellessaan, mutta jotenkin tuli ihan ähky katsellessa lehden kuvia.

Olinkin enemmän kuin onnellinen, että pystyin siirtymään hetki sitten saapuneiden Rowaneiden pariin. Paljon enemmän minun juttu. (Kuvat lehdistä Thrown together ja New shapes). Sopivan synkkää ja murrettua.

Eli tässä nämä kahdet kasvot, rakastan kevään tuloa, mutta kevään pirteät värit eivät nappaa. Saman huomaa, kun menee vaatekauppaan kevään korvalla. Toisin kuin syksyisin, jolloin aina voisi viedä kaikki rekeillä roikkuvat tummanpuhuvat ihanaiset parempaan kotiin, omaan kaappiin, keväällä muut saavat pitää hempukat. :)

Mietin tässä kyllä myös, onko asenteeni nyt jotenkin huono. Onko hienompaa tilata netistä ulkomaisia lehtiä ja mollata kotimaista ja sen takia arkisempaa Novitaa.. Onko se vain liian tuttu ja helppo; helppo löytää, helppo lukea ohjeita suomeksi jne... Kaikesta huolimatta ajattelin hyödyntää heikon punnan ja tilata lisää... :) Vielä kun joskus ehtisi hyödyntää lehtiä muutenkin kuin mukavana iltasatuna.