1) Minulla on vain kaksi mielialaa, loistava ja surkea. Älyttömän harvoin mitään siltä väliltä. Se on hirveän mukavaa silloin, kun on se hyvä fiilis, mutta sitten kun tulee romahdus sinne huonon puolelle, niin luonnollisestikin se on karmivaa. Ja varmasti tämä on myös aika karmivaa kaikille läheisilleni (voi Epäilijä-parka). Harmillisinta oli, että viime syksy oli melkein kokonaan surkean puolella. Marraskuussa alkoi blogin kirjoittaminen ja se auttoi paljon. Vuosi on onneks vaihtunut hyvissä fiiliksissä.
Jaa kumpiko tämä on? 2) Makkara. Rakastan kaikkia rasvaisia lihaherkkuja, makkaroita, parman kinkkuja, meetwursteja jne. Käyn napsimassa niitä aina lisää ja lisää jääkaapista, minne niitä aika usein tulee hamstrattua. Jo lapsena söimme kotona balkanin makkaraa 2 cm:n paloina; johtuikohan muuten siitä, että meillä ei lapsena syöty karkkia ollenkaan... :D
Pienet varastot tällä hetkellä.3) Kissat. Kultsi-kissa kuoli kesällä, ja se oli suuri menetys minulle. Näin jälkeen päin mietittynä, silloin alkoi myös harmaa kausi, joka vain jatkui ja jatkui. Kultsi oli ollut mukana oikeastaan koko aikuisikäni, joten se tiesi minusta kaiken ja lohduttanut milloin minkäkin porun takia. Nyt Kultsi elää enää valokuvissa, mutta onneksi myös mielessäni, tosi elävänä. Uusi kissa tulee heti, kun saadaan katsottua uusi koti meille.
Älykkäin tuntemani kissa. (Jokainen kissan omistaja sanoo omastaan näin) 4) Kärsimättömyys. Kaikki pitää saada aina heti; menestystä töissä, käsityöt valmiiksi, vaiettu salaisuus kuultava heti, uusi asunto, jne... Koko homma kerralla, mulle, heti! Taas pitää sääliä Epäilijää... :D Onneksi kärsimättömyys saa aikaan paljon energistä tekemistä, mutta silti olen sitä mieltä, että vähän pitäisi opetalla kärsivällisemmäksi.
Tässä hyvä esimerkki. Joko? Joko?5) Itkeminen. Itken aina ja kaikesta. Eikä se ole aina välttämättä yhtään vakavaa. Se puhdistaa, se voi johtua jopa ilosta, sen jälkeen on melkein aina parempi olo. Itkun paikkoja on joka paikassa ja koko ajan: eläintä kidutetaan leffassa, Teho-osaston tyyppi kuolee, hyvästit ja jälleen näkemiset ystävien kanssa, joku saa vauvan, lämmitää mieltään muistelemalla Kultsin mumeltamista, bussia ei tulekaan ja myöhästyy, pomo ei ymmärrä, muistelee rakasta jo edesmennyttä vaariaan, jne, jne, jne. Joku vois sanoa, että onpa tasapainotonta menoa... :) -ei yhtään.
Pimeä syksy ja talvi ovat itkun paikka. 6) Parasta ennen merkinnät ovat ihan puppua. Ruoan pilaantumattomuuden voi tarkistaa aisteilla, mitä meille on suotu; haju, maku ja rakenne kertoo kaiken tarpeellisen. Ja tämä pätee siis myös viimeinen käyttöpäivä -merkintöihin. Epäilijä on tästä menetelmästä eri mieltä, joten meillä on aina kissa-hiiri-leikki jääkaapilla siitä, mitä voi heittää pois ja mikä on vielä ihan syömäkelposta. Minusta on typerää heittää ihan hyvää ruokaa pois pelkästään yhden merkinnän vuoksi.
13.1. jaj 15.1.; aivan käyttökelpoista kamaa.Tain no, ainakin jugurtti. Semmosta. Tulipa aika lista. Halukkaille lista on vapaasti otettavissa. Ebbukin voisi oman listansa kirjoittaa.
9 kommenttia:
Hihihihiii. Ja noista asioista koostuu maailman paras sisko :)
Me ollaan sellasia kissaihmisiä. Minä suren vielä meidän omapäistä Misse-kissa ja Kultsia, jonka kissataivaaseen päästämisen päätös on vieläkin mielessä ja kuinka vaikea hetki se oli. Mutta onneksi molemmista jäi monta hauskaa valokuvaa. Ja nukkuvat ritirinnan vanhan vaahteran alla. Sellasta elämä on, koko ajan luopumista.
Juu, tänne sitä varmaan pitää muutto tehdä :)
Mitenkäs täällä muuten hoituu kuvat? Lataatteko tänne jonnekin vai tuleeko esim Flickeristä?
Tuo sinun iloinen kuva on niin mahdottoman iloinen, että tulee aina hyvä mieli kun sen eksyy näkemään :)
Kissa-herralla on nyt lokoisat oltavat taivaisissa hiirenmetsästys maisemissa <3
Piisku:
Ensinnäkin, mä en tie, pitäskö mun nyt vastata suoraan sun blogiin vai tähän alle.. :)
Kuvat vaan ladataan. Sitten kun latasin koneelle Picasan, niin yllätykseni huomasin, että siellähän oli kaikki meidän blogikuvat eli ne on sit vissiin siellä jotenkin säilössä. Näin puhuu siis oikea IT-guru. Mutta kuten huomaat vähäisempi koodari osaa bloggerissa... :)
Näinhän se on, Kultsi-herra on paremmilla metsästysmailla. Siellä se puree kaikkia viattomia kissaneitejä leikkimielisesti niskasta, kuten sen lempipuuhiin kuului, joten ei pidä munkaan surkutella.
Hih, täältähän se vastaus löytyi. Mä en tiedä virallista protokollaa, mulla on jäänyt tapa vastata aina kysyjän blogiin.
Suosituissa blogeissa kirjoittaja yleensä vastaa kysyjän jatkoksi eli omaan blogiinsa, että muutkin voi sen siitä suoraan lukaista ;)
Joo, mä aloittelinkin jo muuttoa ja siirtelin kuvia ja picasaa siellä välillä näkyi jossain. Mutta niin "ne vaan siirretään, sitten ne vaan näkyy" :D Eli ei tarvinnut alkaa säätää kuvia eri paikkaan.
Nytpä mä taidankin voida julkisesti ilmottautua teidän mahtavan blogin lukijaksi. *menee etsimään oikeaa kohta mistä se tehdään*
Tässä faktaa viimeiseen kohtaan: http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/47699-syotko-tuotteita-%E2%80%9Dviimeinen-kayttopaiva%E2%80%9D-merkinnan-jalkeen-ala
Itse en usko noihin päivämääriin, se on elintarviketeollisuuden propagandaa, kuten ruokaympyräkin.
t.Dissaaja
Kerrankin ollaan samaa mieltä jostain asiasta!
Ruokaympyrä on ihan puppua.
T:Makkaransyöjä
Olen täysin samaa mieltä kanssasi parasta ennen päiväyksistä! Kyllä sen sitten huomaa, jos ruoka on oikeasti mennyt vanhaksi - ei siihen mitään päivämääriä tarvita.
Olen näköjään osunut vahingossa hyvinkin ajankohtaiseen aiheeseen, koska pakkausmerkinnöistä on oikein kampanja käynnissä.
http://www.tuoreetkasvot.fi/index.html
Aion kuitenkin jatkossakin itsepintaisesti valikoida syötäväksi kelpaavat ruoat aistejeni avulla. Jäärä mikä jäärä.
Lähetä kommentti