Lämmikettä

Tein talven varalle uudet tumput ja pipon. Olen ehkä vähän tylsä, mutta toivon kyllä ettei tämä lumi vielä pysy maassa. Tulee niin kylmä ja liukasta!

 
Malli: Pompon and seeds hat by Carolin Call (Ravelry)
Lanka: Artesano Aran
Puikot: 4
Muuta: Piposta tuli hiukan liian löysä.

 
Malli: Bella's mittens by Marielle Henault (Ravelry)
Lanka: Artesano Aran
Puikot: 4
Muuta: Tumpuista tuli melko passelit.

(Blogi)laiskurin To do -lista

Blogilaiskuri panee parastaan vihdoin. Kolmas postaus viikon aikana! Onko moista nähty hetkeen! Aiemmin jo kiitin Marjaa, jonka haaste laittoi paineen niin kovaksi, että vihdoin alkoi tapahtua. Haaste oli kirjata oma To do -lista ja jo pelkkä ajatuskin asiasta sai listan lyhenemään (vrt. kaksi aiempaa tämän viikon postausta).

Seuraavassa listassa kuvat ovat rumia ja ehkä se on omiaan myös kirittämään minua tekemään jotain asioiden hyväksi.  

1) Olen suurisuisuuksissani luvannut maalata sohvan yläpuolelle taulun, joka peittää seinässä olevat naulanreiät. Ollaan asuttu kodissamme nyt kaksi vuotta ja projekti on edennyt niin pitkälle, että kk sitten ostin   maaleja ja maalausalustan. Tämä on mieheni suosikkikettuilunaihe, jos painostan häntä tekemään juttuja, jotka hänen pitäisi tehdä kotona.. 

Tyhjä on seinä, tyhjä..

2) Toinen akuutti homma on hobbyroomin järjestäminen. Ostimme jo kolmannen osan hyllyyn, mutta mikään ei tunnu auttavan, vaan lisää rojua kasaantuu pitkin lattioita. Hobbyroomin järjestäminen pitää sisällään pari ala-todo-projektia, jotka voinen eritellä omiksi kohdikseen.

Voihan hobby sentään!

3) Leikekirjojen leikkeiden kiinnittäminen. Lienee aika vanhanaikaista kerätä leikekirjaa digiaikana, mutta kirjani sisustusjutuista, resepteistä ja hortoilusta ovat päivityksen tarpeessa. Jotenkin NIIN hankala kaivaa erikeeper-pullo ja alkaa liimaileen.

4) Kasa vaatteita, joille pitäisi vilauttaa ompelukonetta; korjata tunikan halkio, pidentää iltapukua, jne. Hmph.

5) Kesällä aloin kerätä kahvipaketteja tehdäkseni sienikorin. Sienestyskausi alkaa olla lopuillaan ja koristani tuli aloittelijamaisesti vauvan kehdon kokoinen. Ja vaikka sienisaaliit ovatkin olleet aika isoja, niin korin koko ehkä kuitenkin liiottelua.

6) Vesiviljelysysteemimme on vähän surullinen ja pitäisi laittaa kuntoon. Viime talvena tykkäsin kasvattaa yrttejä keinovalossa, koska ilona on yrttien lisäksi kirkasvalolamppu, joka pitää virkeänä talven pimeydessä ajastimen avulla. 

 7) Heinäkuussa ostin kolmella eurolla tämän nojatuolivanhuksen, joka pitäisi päällystää ja ehkä hieman hioakin. Kangasmalleja on katsottu ja nyt pitäisi vaan pinnistää ja ostaa kankaat ja alkaa työhön.

 Livenä tuoli on pahemman näköinen.

8) Viime viikolla vietiin rojua kierrätyskeskukseen ja tultiin isompien rojujen kanssa takaisin eli nämä pinnatuolit kotiutuivat ja ovat kunnostuksen tarpeessa. Ehkä parin vuoden päästä voisi harkita aloittavansa :)

Haastan listailuun seuraavia kanssabloggaajia:
- Haltiakummi
- Huippuhomman Katri
- Tyttö kylmän maan Sara
- Hepuli puikkoja heiluttaa
- Ebbu-sissu

Käsin tein nämäkin

Ebbu on puolustanut käsityöblogistatustamme. Käsin tein nämäkin ja siksi minäkin olen vähemmän neulonut.

Kuvassa siis herkullisia hillotörppöjä, joita olen täytellyt pitkin syksyä. Jos väri on näin tymäkkä, niin makukin on ehkä jotain sen suuntaista.

Olen erikoistunut tänä vuonna lähiölähitienoon marjojen hyödyntämiseen, joiden tujakkaakin tujakampaa makua olen pehmentänyt omenoilla. 

Marja-aronioita löytyy varmasti jokaisen kaupunkilaisenkin reviiriltä. Näitä olen kerennyt Espoon puskista, milloin mistäkin. Maku on uskomattoman hapan pelkiltään, mutta vitskut kohdillaan ja saatavuus hyvä. Hillona ihan kelpo kamaa (mukana siis myös omenaa, vaikka dymoetskassa ei sitä luekaan).

Pihlajanmarja on kokeiluistani ehkä kehnoin. Virheeni taisi olla, että keräsin marjat innokkuuksissani vähän liian aikaisin, enkä ensimmäisten pakkastenpuremien jälkeen (purin niitä pakastimen verran eli jäädytin ja sitten vasta tein). Maku hillossa aika kirpakka edelleen.

Ruusunmarjahillo on ehdottamasti makeimman ja siksi minusta parhaan makuista. Ruusunmarjojen esikäsittely oli tosin kaikkein työläintä, joten siksi saantokin oli vähän pienempi kuin muissa. Arvoikkain & rakkain näistä. 

Hillojen lisäksi olemme tehneet erilaisia sienikokeilua sienisadon ollessa suur. Tämän kauden uudeksi suosikiksi noussut sienidippi, johon olemme dipanneet artisokkaa. Kyseessä ihan perinteinen kermasienikastike, johon olemme dipanneet puolisen tuntia kiehutettuja artisokkia ja kyllä maar on ollut hyvää. Artisokkaa vähemmän syöneenä se myös sen hauska ulkomuoto ja näpertelyä oleva syöminen ovat olleet ehdotonta plussaa! 

Jotta en peittelisi totuutta, niin laitetaan pisteeksi iin päälle myös tämä vielä tymäkämpi hillokokeilu. Laitoin hilloreseptiini vahingossa tuplamäärän vettä. Näppäränä tyttönä haihdutin ylimäärävesiä 45 minuutin vesijuoksutuntini ajan ja todentotta: kyllä oli vesi haihtunut sillä aikaa! 

Välillä jotain valmistakin

Sain mahtavan haasteen Soppaa ja silmukoiden Marjalta kirjata To do-listani. Muuten olisi ehkä blogihiljaisuus kestänyt vieläkin kauemmin, mutta nyt jotenkin orientoiduin edes ajattelemaan blogia, ja vaikka listaa ei vielä ole, niin ainakin yksi postaus tässä :) Onneksi blogimaailman ystävät vähän potkivat persuuksiin :)

Kirjoittelen lisää syyshauskasta, mutta tähän väliin vihdoinkin kuvia vessastamme, joka viime keväänä (huom!) näytti tältä, mutta joka nyt on valmistumaan päin:

Projektissa oli tarkoitus köyhäillä ja kierrättää ja välttyä tekemästä rakeenteellisia muutoksia. Projekti käynnistyi tietenkin taas Kierrätyskeskuksesta.

Sieltä löytyi kopio siitä Villeroy Bochin lavuaarista (à 250€), jota olimme katsoneet rautakaupassa. Maksoimme siitä muhkeat 25€. 

Projektin isoin kompastuskivi oli mittojen mukaan tehtävät liukulasiovet, joiden takia hakkasin päätäni kehnoon asiakaspalveluun ja haluttomuuteen K-raudassa (onneksi asiakas voi äänestää jaloillaan). Lopulta onneksi tajusin kysyä eteisemme isojen liukuovien tehneeltä Lasistamo-yritykseltä, jonka jälkeen homma lähti eteenpäin. Heillä ei alunperin ollut meille sopivaa (tarpeeksi pienisyvyyksistä) rakennetta, mutta yhdessä meilaillen, soitellen ja pohtien lasistamolaiset keksivät ratkaisun. Hintakin oli ok ja mieheni asensi ovet itse. (Yhteystietoja Lasistamoon saa, jos tarvetta). Hianot tuli! 

Teemana meillä oli putket, joita emme lähteneet piilottamaan, vaan otimme Inno-Markon opit käyttöön eli niitä korostettiin rapsuttamalla kupariväri näkyviin. Kuparia tuotiin sitten vessaan valkoisen rinnalle kukkapurkkien muodossa. 

Jotta tyyli ei olisi liian kylmä tai tehdasmainen, niin paninpa tikuttaen pitsimattoa, jota mieheni vastusti alusta lähtien. Tämä on taas näitä kulttuuritörmäyksiä, mitä tulee eli Englannissa laitetaan kokolattiamatto, joten tällainen pikkumatto vessassa on ennenkuulumaton. :P

Malli: Kauhavan Kangasaitan Juhannusruusu (en löytänyt enää netistä, mutta onneksi olin tulostanut tämän aikaa sitten käytettäväksi)
Lanka: ennenkin blogissa esitelty ylijäämämateriaali, jota olen kinunnut töistä.
Puikot: 8 virkkuukoukku (yksi meni poikki eli kertonee virkkaustiukkuudesta)
Muuta: Kiva malli! Saatanpa tehdä toisenkin.

Ikeasta ostimme lasioviin mätsäävät lasihyllyt, joissa säilyy meikit peltipurkeissa. Peltipurkkien lisäksi on mattoon mätsäävä virkattu kori isommille rojuille. 

Totesimme, että kori on ehkä kuitenkin paras vessan hyllyllä, eikä herran hattuna.

Käsin tehtyä

Nyt on ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun syksyllä on kivaa. Jotenkin kummasti syksyn tulo, pimenevät illat ja kylmentynyt ilma eivät vielä ahdista. Pessimisti ei pety, eli ehkä se pahin on vielä edessä kuukausien edetessä.

Ehkä olen vain tajunnut ottaa ilon irti syksyn parhaista puolista. Peppiinan innostuksen myötä olen itsekin käynyt sienestämässä ja kuivannut omenoita puutarhan sadosta. Eikös nekin lasketa käsillä puuhailuksi? Tämä blogi on siis käsityöblogi, ei neuleblogi. :)

Elokuussa innostuin perinteisesti Rowanin syksn lehdestä ja aloitin ihanan kirjoneuleen, Orkneyn. (linkki Ravelryyn). Tavoitteena olisi saada se ennen joulua valmiisi, saas nähdä. Päättelemistä on ainakin törky-paljon. Huoh. Lanka on mehevää Rowan Felted Tweediä. Palataan asiaan, kun on jotain esiteltävää.

Köyhä karviaishillo

Mehutalkoista jäi karviaismäskiä, jolle piti löytää käyttökohde. En erityisemmin pidä karviaisesta sellaisenaan, joten mielin lisätä jotain sen sekaan.

Köyhän miehen lakkahillo -ohje kuulosti mielenkiintoiselta, joten se valikoitui testattavaksi. Omani taitaa olla vielä tästä ohjeesta köyhempi, koska parhaat maut oli jo mehustettu pois. :)

Köyhä karviaishillo

½ litraa karviaismäskiä (mukana myös sitruunan ja mintun rippeet)

500 g porkkanoita

muutama dl vettä 

500 g sokeria

Keittelin marjoja ja raastettua porkkanaa aikani kattilassa. Lisäsin sokerin ja keittelin taas lisää. Purkitin. 

Lakkahilloksi tätä en uskaltaisi kutsua. Värikin minun hillossa vähän likainen. Maku oli kuitenkin mieluisa ja eiköhän tämä hienosti taas tämäkin maustamattoman jugurtin mausteena mene. Lakkahillossa tykkään lakan siemenistä ja tässä hillossa myös siemenet kivasti raksuvat hampaissa. 

Mehutalkoot

Viime viikonloppuna kokoonnuimme Ebbun kanssa vanhemmillemme mehutalkoisiin. Tarkoituksena oli keittää mehumaijakaupalla mustaviinimarjamehua,  mutta koska tilanne puskissa oli vähän niukka, piti projektia laajentaa.

Ostettiinkin lisäksi lodjullinen mansikoita ja tyhjennettiin lisäksi karviaispuskat ja raparperiviljelmät. 

Suuremmilta palovammoilta vältyttiin siinä höyrystellessä ja keittäessä ja mehua tuli kiitettävästi molemmille. Mustaviinimarjamehua vähemmän, mutta muita mehuja sitten sitäkin enemmän. 

Karviaismehu, raparperimasikkamehu ja mustaviinimarjamehu. Ah, mitä värejä! 

Pulloja emme kumpainenkaan olleet ehtineet kerätä, joten Ebbu kipaisi hermojaraastavalta reissulta Ikeasta pulloja. Oli vaivansa väärti! 

Ohessa vielä reseptit näihin erikoisempiin. Mustaviinimarjamehu ei paljon miettimistä vaatinut :)

Karviaismehu keittämällä 

Ämpärillinen karviaisia

3 sitruunaa

2 puskaa minttua

3 kg sokeria

Raparperimansikkamehu keittämällä 

Ämpärillinen raparperia

Laatikollinen mansikoita

2 vaniljatankoa

2 kg sokeria

Keitellään kaikkia aineksia sokeria lukuunottamatta. Sen vaan näkee, milloin keittämistä ei tarvitse jatkaa. Siivilöidään pelut pois keitoksesta. Kiehautetaan mehu kera sokerin ja pullotetaan. 

Lempiruoka

Käsillä tekeminen rajottuu edelleen ruoan tekemiseen. Neulomukset odottavat kylmempiä kelejä ja pimeitä iltoja. Eikä siinä mitään valittamista, sillä maukkaita ruokia on aina ihan parasta tehdä.

Opiskelujeni aikana asuin vuoden Meksikossa Guadalajarassa, jossa rakastuin meksikolaiseen ruokaan. Silloin en valitettavasti ollut vielä mikään kokkikolmonen ja ruokaharrastus keskittyi enemmänkin syömiseen. Nyt harmittaa hieman, sillä jos olisin ollut hieman kiinostuneempi myös siitä ruoan tekemisestä, voisi nyt olla enemmän jippoja meksikolaisen ruoan tekemisessä. Noh, jälleen kerran, onneksi meillä on internet ja meksikolaiset ystävät.

Suomessa meksikolaisen ruoan löytäminen on melkoisen vaikeaa. Ravintolat keskittyvät enimmäkseen texmex-tyyppiseen ruokaan kuin aitoon meksikolaiseen. Eikä texmexissäkään mitään vikaa ole, mutta on niissä vaan vissi ero. Helsingissä on Patrona niminen ravintola, joka on todella hyvä paikka. Suosittelen, siellä on kyllä maukasta ruokaa.

Hankalaksi homman tekee se, että raaka-aineita on vaikea saada. Tavallisesta kaupasta saa korkeintaan yhdenlaista chiliä. Kaupan tortillat eivät ole tortilloita nähneetkään. Eikä täydellistä quesadilla-juustoakaan ole löytynyt. Pitää siis hieman improvisoida ja tilata netistä puuttuvat raaka-aineet.

Tortillat valmistetaan perinteisesti masa harina jauhoista. Niitä on hieman vaikea löytää Suomesta. Tosin nykyään ainakin Ruohonjuuresta löytyy Cool chile -merkkistä, josta tehtynä tortillat onnistuvat ihan hyvin. 

Masa harina tortillat (noin. 10kpl)
2 dl jauhoja
1 dl lämmintä vettä
hieman suolaa (jos haluaa)

Sekoita aineet keskenään. Vaivaa taikinaa hetki. Pyörtä taikinan paloista hieman pienempiä kuin golf-pallot. Kaulitse tai käytä tortilla-paininta. Kuumenna pannu (mieluiten valurautainen) ja kuumenna lätty molemmin puolin. Laita valmiit tortillat liinan alle odottamaan.

Perinteisen salsan lisäksi teimme salsa verdeä, mitä en ollut aikaisemmin tehnytkään. Ohjeen bongasin Tasty Kitchen -sivulta. Siitä tuli kyllä ihan mielettömän hyvää, suosittelen! Maku on tulinen, mutta silti erityyppinen kuin toisessa salsassa. Salsaan tulevia tomatilloja on hieman vaikea myös löytää.


Alla olevan kuvan salsa reseptin olen täällä jo aikaisemmin jakanut. Suosittelen tätäkin!

Lopuksi kaikki ruoka-aineet yhteen ja ääntä kohti. Piti nopesti vielä napata kuva valmiista setistä ennenkö aloitettiin kunnon syöpöttely.

Voi voi voita

Mähän olen hippiäisyyksissäni näitä margariinin kammoksujia. 

Leivän päällä voi on ihan ok, mutta usein ärsyttää sen vaikea levitettävyys. Tämänpä ja kokeilunhalun vuoksi pitkään listalla on ollut kotitekoinen margariini tai whatsoever levite. 

Levite
100g voita
1dl (kylmäpuristettua) öljyä
1dl vettä
1 valkosipulinkynsi
persiljaa
ripaus suolaa

Anna voin pehmetä ja vatkaa se tasaiseksi. Lisää vatkaten öljy ja vesi. Lisää mausteet.

Tein niin kuivia sämpylöitä, että oli äkillinen tarve levitteelle. Meillä ei ollut suositeltua kylmäpuristettua öljyä kuin oliivista, jonka luottoystäväni tyrmäsi tässä käyttötarkoituksessa voimakkaan makunsa takia. Siksi käytinkin ihan tavallista rypsiöljyä ja toimi vallan hyvin.

Maku?
- Herkullista! Napsimme hapankorppuja ihan vain saadaksemme vielä aina vähän lisää levitettä :)
Seuraavaksi ajattelin vaihtaa mausteeksi jotain muuta, ehkä aurinkokuivattua tomaattia (joka on Bonjour-levitesuosikkini).
Ystäväni ja kirjallisuuslähteet kertovat, että levite säilyisi jääkaapissa pari viikkoa.

Miksi siis ostaa kaupan epämääräisiä prosessimössöjä, joita margariiniksikin kutsutaan, kun taivas on avoin kotitekoisille levitekokeiluille! :)

Vadelmasmoothie

Vadelmakausi alkaa olla kuumimmillaan, joten kirjataan ylös Ebbun vadelmasmoothieresepti. Tänään oli tehtävä piristävä iltadrinksu, koska vadelmia oli tarjolla ja jääkaappiin nahistui selleriä ja banaania :)

Vadelmasmoothie

vadelmia

varsiselleriä

banaani

maustamatonta jugurttia

Kuulemma voi vielä maustaa vaikka hunajalla, ja jos on makean ystävä, niin ehkä kannattaa vähän lisätä. Oli aika pirskahteleva ja raikas kokemus! (lue: ei-makea)

Vohvelipää

Olen jo pitkään ihaillut blogissa ja Ravelryssä Picklesin ihania malleja, jotka useimmiten ovat vielä erittäin helposti saatavillakin. Nyt ensimmäinen malli pääsi puikoille, Waffel hat eli Vohvelipää.

Mikä onkaan parempi kuin kylmä kesä - lämmin pipo. 

Malli: Waffel hat by Pickles 
Lanka: Sandnes Garn Kitten Mohair, jämälankaa vuosien takaa
Puikot: 5-pyöröt magic loop -tekniikalla (tietenkin!)
Muuta: Ohje ja neule ovat helppoja ja suhteellisen koukuttavia. Suosittelen ehdottomasti testaamaan!

Ebbu kuvaili ja naureskeli minulle, kun yritin saada pitkulaisen pipon näyttämään päässäni muulta kuin pulsupipolta. Jotenkin tämä malli ei ole ihan optimi omaan päähäni / tyyliini (tiukkis, mikä tiukkis). 

Pipo lähteköön lahjaksi, kun olen saanut vielä lisättyä ohuen fleece-vuoren, koska lanka oli omaan kutisemattomaankin päähäni aika ikävän tuntuinen. 

Tein mallikertoja aika monta enemmän kuin ohjeessa. Alkuperäinen ohje on "ihan tavallinen" pipo. :)

Nam, vohvelia!

Kalajuttuja

Kesälomaa on vietetty mökkeillen. Vaikka puikotkin ovat viuhuneet, niin pääasiassa viuhe on käynyt mustikkavarpujen, vadelmien, järven kalojen ja muiden luonnon antimien tienoilla. 

Mökkijärvemme suorastaa kuhisee suutarikaloja. Perheessämme on aina vannottu sen nimeen, että suutari maistuu mudalle, eikä siitä voi tehdä mitään syömäkelpoista. Myytin murtamiseen tarvittiin kalastamisesta innostunut britti-mieheni, joka alkoi nostamaan järvestä suutareita. Esimerkkinä kerrottakoon, että katiskan saa yön aikana AINA täyteen (= 10 kpl) näitä suutarikaloja. Mato-ongella laiturilta kaloja voi vain nostaa ylös. 

Eli sitten pitikin keksiä, että mitä näistä kamalista mutakaloista sitten tehtäisiin ruokapöytään. Alkuun kalaa savustettiin (mudan maun peittämiseksi) hyvällä menestyksellä. Tänään kuitenkin päätimme soveltaa äitini herkullista kalasoppareseptiä järvestä nostettuihin suutareihin. 

Kalasoppa
3 sipulia 
voita
vettä
pienehkö palsternakka
3 porkkanaa
1-2 kalaliemikuutioa
15 valkopippuria
5 perunaa
1 savustettu suutari
2 kypsemätöntä suutaria
2 dl kermaa
purjoa
tilliä
lisää voita

Sipulit paistetaan voissa. Lisätään vesi, pilkotut palsternakka ja porkkanat. Lisätään mausteet. Kun kasvikset jo vähän pehmenneet, lisätään pilkotut perunat. Perunoiden ollessa melkein valmiita lisätään kalan palat. Kun kala on kypsää, lisätään kerma, purjon paloja ja tilliä. Äitini ohjeen mukaan kerman lisäyksen jälkeen keittoa ei enää kiehauteta, vaan kuumennetaan vain lähes kiehumispisteeseen. Voinokare lopuksi perään. 

Nautitaan jälkiuunileivän kanssa! 

Ja maistuiko soppa mudalta? -ehei, vaan oli aivan ihanan herkullista. Hieman askartelua oli ruotojen kanssa, mutta maku oli yhtä hyvä kun perinteisessä lohi- tai kuhakeitossa, jota äiti aina tekee. 

Opiskelimme kalasta hieman lisää ja vaikka Suomessa suutari ei ole kovin arvostettu ruokakala, niin Euroopassa sitä syödään ja käytetään koristekalanakin. Jos siis sattuu suutareita ongenkoukkuun, voimme suositella ihan syötäväksikin! :)