Nais- ja miesvoimistelua

Annoin ehkä edellisessä postauksessa laiskahkon kuvan omasta osallistumisestani parvekkeen rakennusprojektiin. Tokihan minäkin olen osallistunut, joten miesvoimistelun lisäksi naisvoimistelu on pitänyt linjoja kunnossa. 

Tähän mennessä olemme tuoneet 100 litraa multaa; ilman autoa lähi-Prismastamme, kesäpartsimme kukoistusta takaamaan. Tokihan lähiö-Espoossakin voi elää ilman autoa; nämä kuvat, jos mitkä sen todistaa!

Lastauksen onnistuttua loppu on vain tasapainoilua kotiin.

100 litraa multaa painaa paljon! Sivuhuomatuksena.

Baden-baden-tyyny ei niinkään.

Alkukesän tunnusbiisi.

Pojat vetristymään päin

Meillä ei ole lapsia. Meillä ei ole kissaa (, vaikka niin kovin haluaisin, edes karvattoman). Meillä ei ole uutta asuntoa, mitä voisi nakuttaa. MUTTA meillä on pojat. Poikiin voi käyttää paljon, paljon sitä ylimääräistä (!?) energiaa mitä kumpuilee.

Työpäivän matka kotiin menee parvekkeen kautta aina, koska on tarkistus siitä, mikä on päivän kunto parvekepuutarhassamme.

Ja pojathan alkavat olla vetristymään päin:

Kahdessa kerroksessa näitä kasvattelemme:

Voin vaan kuvitella mitä lapsenkasvatuksellisia dilemmia ihmisille tulee, meille tämä intensiivinen poikain kasvatus on jo huvittavissa sfääreissä. Olemme nyt kuitenkin päässeet yhteisymmärrykseen lannoituksen määrästä, poikayksilöiden määrästä rajallisessa tilassamme, ruukkujen koista, ulko- vai sisäkasvatuksen mahdollisuuksista, mullan määrä / ruukku, mullan laatu / ruukku jne... 

Ennen kuin näin pitkällekään pääsimme oli muutama ilta miesvoimistelua.

Ja mikäs siinä ilta-auringon laskiessa oli baileyssiään siemaillessa seurata jumppaa. :) 

Tahmeaa

Vapun kunniksi pikkuvaimo valmisti kakun. Ideanahan Turkinpippurimangokakku on ihan loistava; vappuisan kupliva ja jännä. 

Jännähän siitä tuli! Ei mennyt niinkuin Strömsössä -hengessä. 

Piknik-liinalla pelonsekaisin tuntein seurattiin villin salmiakkikoristejoukon uhkarohkeaa slalomia mangoluisteluareenalla.

 

Kakku oli kerrassaan sanoinkuvaamaton, mutta yritän kuvailla kuitenkin: äglömagea, iljettävä, täynnä yllätyksiä,  vetelä, tahmea... Tästä opittiin, että "jännä resepti" ei useimmitenkaan toimi. Jatkossa taidan pidättäytyä perinteisimmissä herkuissa.

Valintojen maailma

Remontti alkaa olla viimeistä silausta vaille valmis. Muutimme kämppään kuitenkin jo, vaikka keittiökin oli melkoisesti kesken. Mutta kyllähän sitä mökilläkin selvitään, vaikka vettä ei tule hanasta. Eikö?! 

Itse remontoinnin lisäksi on tullut käytettyä huimasti aikaa erilaisten värien ja materiaalien valintaan. Yllätyin, kuinka hankalaa ja vaikeaa se on ollut. Maailmassa voisi olla muutama vaihtoehto vähemmän. Siinä vaiheessa, kun keittiökaappien välitilan valojen valintaan käytetään Rauta-Otrassa kaksi tuntia, voi tilannetta hieman nollata. 

Vaikka laitettiin kämppä suurelta osin uuteen uskoon, jäi meille jotain vanhaakin. Keittiöön jää alkuperäinen kattolamppu, joka on aivan ihana. Taustalla näkyy keittiön värikkäämpi takaseinä. Seinä on kuin kameleontti, aurinkoisella säällä se on melkein neonvihreä. Mutta illalla, kun on hämärää, se on hillityn pirteä. Se on siinä rajoilla, pitäisikö maalata uudelleen vähän tummemmalla.

 

Valintojen maailma sen kuin jatkuu, kun pääsen verhokaupoille ja paneutumaan kunnolla muihin järjestely- ja sisustusjuttuhin. Tänään hain Marimekosta muutaman verhokankaan, joista mallailen parhaan. Kämpän toinen asukki on reissussa tämän viikon, pitääkin tehdä ratkaisevat päätökset kuoseista ja muusta sillä välin. :)

Oi kertokaa ihmiset!

Millä keinoin bloggaatte? Olen raivon vallassa joka bloggauksen jälkeen, koska homma ei vain toimi.!! (Kyseessä siis bloggerin beta-versio tällä hetkellä). Harrastuksesta pitäisi saada hyviä fiiliksiä, ei niinkään raivoa!!

T: Raivo-Raija

Lahjakämmenekkäät

Tänä vuonna vietetään ystäväpiirissäni kolmenkymmenen rajapyykin juhlia. Eilen pääsin rääppiäisiin, kun itse kemut jäivät Euroopan interrailin takia väliin. 

Reilatessa oli aikaa tikutella lahjakudelmia. Viherpeukalolle syntyi vielä kylmiin parvekkeen harrastehetkiin kämmenikkäät. Ursukset sieltä taas tupsahtivat.

Onneksi mielikuvitukseni mallin valinnassa toi jotain uusiakin kokemuksia, niin itselle kuin blogin lukijoillekin. 

Ravelrystä olin löytänyt symppiksen viikonloppuneuleen. Ohje oli tasoneuleena, mutta tein hanskat sukkapuikoilla aina oikein sauman välttämiseksi. 

Malli: Great Weekend Mitts by Thea Eschliman

Lanka: Novita Florica, sängynaluslanka jälleen

Sukkapuikot: 3,5 mm

Muuta: Hyvän mielen raitoja! Homma eteni nopeasti ja sulavasti.

Tumppuosan jälkeen poimittiin nappilistan silmukat kierroksen vaihtumiskohdasta. Oikeat napinlävet eivät tulleet kysymykseen, koska niistä ei mielestäni tässä tapauksessa ollut lisäarvoa. 

Lahjan saaja oli iloinen! Suosikiksi taisi muodostua nappikämmenekkäät!

Homma lähtee käsistä

Olimme viikonloppuna Ebbun ja Dissaajan uudessa kotossa remonttihommissa ja voihan kun oli kiva päästä tekemään vähän isompia käsitöitä! Siitä varmaan pitkälti johtui, että omassa kodissammekin homma oli vähän lähteä käsistä. Niinkuin nyt aina kaikki hommani. (Esimerkkinä; "olisipa kiva mennä jonnekin työväenopiston taidekurssille." Hups, löytää itsensä parivuotisesta koulutusohjelmasta taiteiden parissa).

 

Noh, Kesäkasvihuone-projekti  on alkanut istutusten muodossa jo jokin aikaa sitten. Ensimmäinen satsi siemeniä saatiin purkkeihin jo ennen pääsiäistä ja nyt loman lopulla ne koulittiin omiin karsinoihinsa.

On ne söpöjä. 

Siinä sitten rankan pääsiäisreissun jälkitohinoista selvittynä, kun istuskelimme partsin auringossa viinliasi kädessä, idea laajemmasta parvekeprojektista sai alkunsa. Syytämme tästä nyt sitten joko Ebbun asunnon antamaa innostusta  nikkaroinnista tai viinilasillisen tuomaa keväthuumaa... 

Kellarissamme rojun seassa on ollut keltainen hyllykkö (kasattuna ja naulattuna kanahäkin seiniin). "Onkohan se liian leveä?"

Ja eikun toimeen. Hieman äherrystä kanahäkissä ja uudelleenkokoaminen taas. Itsehän olen päässyt tässä suht helpolla, kun vasara on lähinnä heilunut miehen kädessä. :) Kaikki tämä muutaman pikkukasvin tähden. Eli tarvitaan siis lisää kasveja! Ja noidankehä on valmis.

 Hop, hop!

Olisko kenelläkään ajatusta, mistä saada (meinasin kirjoittaa "kivoja", mutta) ihan mitä tahansa istumatyynyjä (koko isompi kuin 50 x 50)? Nämä ovat ainoat, mitä netistä löysin, mutta ideoita otettaisiin mielellään vastaan!

Blue nun

Tämä bloggaus on vähän niillä rajoilla, että kehtaako laittaa kuvia näkösälle. Huonoihin kuviin ei auta kuin suhtautua hurtilla huumorilla ja sillä, että aina ei vaan voi onnistua. :) Tein tilaustyönä blondille naisihmiselle hanska- ja huivisetin. Itselleni setti ei oikein tunnu istuvan ja mielikuva on tämä otsikon mukainen "blue nun" eli sininen nunna. Paketti on jo lähtenyt postissa, joten uusia kuviakaan ei enää saa otettua.

Malli: Citron by Hilary Smith Callis

Lanka: Sandnes Garn Kitten Mohair

Puikot: 4 mm

Citron-ohjeen mukaan tehtyjä malleja olen jo katsellut Raveryssä, ja joku siinä minua viehättää. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se vaan toimii.

 

Lankaa oli juuri ja juuri liian vähän eli huivi jäi vähän niukaksi, mutta lisääkään sitä ei viitsinyt lähteä ostamaan. Mutta toivottavasti lahjan saaja, joka on minua hieman pienempi, mahtuu kääritymään huiviin.

 

Hohhoijakkaa.

Huivin kanssa lähti kevääseen hienosti sopivat Ursukset (mutta ei niistä sen enempää tässä).

Nyt on sitten kaikki jonossa olleet työt tehty (olen vakaasti päättänyt unohtaa pari nyssäkkää ties missä nurkissa..). Kumman vapautunut olo. Pitäisi siis sitten keksiä jotain uutta ja ilahduttavaa!

Kevät keikkuen tulevi

Onneksi ilmassa alkaa pikkuhiljaa olemaan kevään merkkejä. Olen lähes talvivihaaja, joten odotan aina kuin kuuta taivaalta kevättä ja sitä seuraavaa kesää. Tein talven viimoiset Ursus-kämmekkäät pinkistä mohairista ja lahjuksen mukaan piti saada vielä jotain söpöä. Mukaan lähti siis kevään keikkuva kukka.

Malli: Starburst Hotpad by Loretta Schepp

Lanka: Sandnes Garn Kitten Mohair ja valkoinen, nimetön sängynaluslanka

Virkkuukoukku: 4 mm

Muuta: Käytetty aika 20.30 - 23.00, vaikka piti menemäni aikaisin nukkuun. Kukka oli hauska tehdä, irrallisista terälehdistä ei voinut vielä nähdä mitään kaunista lopputulosta tulevankaan, mutta pikkuhiljaa kukka kasvoi komeuteensa. Kiva ohje siis!

Kuvassa näkyy lisäksi toinen kevään merkki eli huonekasvit ja niiden mullan vaihtaminen tuoreeksi. Heti vuoden vaihteen jälkeen alan odottaa, milloin pääsen vaihtamaan kukkien multia ja säätämään eri tavoin istutuksiani. Tämän vuoden mullan vaihdot jo tehdyt, joten pian kasvit alkavat toivon mukaan kukoistamaan. Mikä on blogimme lukijoiden suosikki kevään merkki? -Jään lähtö? -Muuttolintujen paluu? - Puiden silmut? - Rakkaus ilmassa? :D

Viilaten ja höyläten

Blogihiljaisuudesta huolimatta kulissien takana tapahtuu. Syksyn hopeakurssilleni tuli jatkoa nyt keväällä. Tällä kertaa kurssilla oli pelkän hopean vääntämisen lisäksi juottamista.

Kurssin vetäjänä oli jälleen Anna Heino, jonka aivotuksista oli suuri apu töitä tehdessä. Kurssilla oli paljon ihmisiä, jotka ovat jo vuosia tehneet hopeatöitä ja oli mielenkiintoista nähdä, kuinka selvät sävelet näillä oppilailla oli verrattuna itseeni, joka vasta toistamiseen oli kurssilla. Kotona en ole hopeatöitä vielä innostunut tekemään; tuntuu, että lankojen kaivaminen ja niiden näperrys sohvalla onnistuu helpommin kuin hopea-askareet.

Valmiista hopeatöistä usein saa mielikuvan, että työt olisivat jotenkin helppoja "vääntö, vääntö ja taivutus", mutta kuten kaikissa muissakin käsitöissä aikaa menee siivillä ja huolellisen lopputuloksen saavuttamiseen tarvitaan tuota otsikon vihjaamaa viilausta ja höyläystä.

Esittelenkin alla yhden sormuksen kehitystarinan. Työhön minulta meni lähemmäksi kaksi kurssipäivää (ja yksi peukalo). 

Ensin leikattiin lehtisahalla 1,5 mm paksusta levystä sormuksen pituinen pätkä.

Paloja viilataan hieman, jotta päästäisiin vähemmän suoista leikkauspinnoista. 

Sormuspinnan ja kumivasaran avulla taivutettiin sormuksen U-muoto.

Jälleen vähän viilailtiin, jotta voitiin juottaa U-osaan sormuksen suora osuus. 

Juottamiseen käytetään erivahvuisia juotosnesteitä (keltaiset litkut alla). Kuumentamalla liekillä juotosneste sulaa ja kiinnittää erilliset osat toisiinsa.  

Suoran osan ylimääräiset reunat leikattiin lehtisahalla ja otettiin jälleen viila kauniisen käteen.

Lämpimällä rikkihappoliuoksella liuottiin ylimäärä juotos pois.

Ja sitten taas viilattiin kaikki reunat sileiksi, alkaen karheammalla hiekkapaperilla tullen aina hienompaan paperiin.

Viilailun tuloksena oli sormet niin hellinä, että vaivoin pystyi tekemään mitään muutamaan seuraavaan päivään. Komea vesikello kertoi omaa kieltään.

Kurssin viimeisenä päivänä sai vielä hioa tekeleensä, jotka tahtoi kiiltäväksi. Kiillotus tehtiin Annan työhuoneella. 

Lopputuloksena kaunis sormus. Design Annan kurssilla olleiden mallikorujen apinointia.

Sormuksen lisäksi tein riipuksen, joka viilauksen sijasta oli lähinnä sahausharjoitus. Aika monta terää onnistuin tärvelemään...

 Hopeakurssit ovat tulleet jäädäkseen. Syksyllä pitää taas ilmottautua kurssille!

Oman elämän inno

Neuleähky iski joulun jälkeen oikein urakalla. Keskeneräisiä töitä on kamala kasa. Ei tee edes mieli hypistellä lankoja tai selailla Ravelryä. Huolestuttavaa. Kaippa se menee ohi jossain vaiheessa. 

Käsityöt jatkuvat kuitenkin jollain tasolla, vaikka neuleet onkin siirretty nurkkaan. Kevään aikana tarkoituksena olisi kunnostaa uusi kämppä tekemällä pientä (isoa) pintaremonttia.

Talo on rakennettu 50-luvun alussa, mikä on nähtävissä rakennusratkaisuissa ja materiaaleista. Alla olevassa kuvassa on proppu, jolla jalkalistat olivat kiinni seinässä. Tuhtia tavaraa! Pituutta puupalikalla on noin 7 cm.

Työlistalla on oikeastaan kaikki pinnat mitä kämpästä löytyy.  Lattiamateriaalina on nyt muovimatto. Ajatuksena olisi kuitenkin repiä se pois ja hioa ja maalata alta paljastunut lautalattia. Muovimaton alta voi kyllä paljastua vielä ikäviä yllätyksiä, joten varasuunnitelma pitäisi varmaan tehdä. 

Tapettiruljanssi on ollut yllättävän vaivatonta. Yleensä vanhoista kämpistä saa kuoria monta kerrosta mitä rumempia kuvioita. Näissä seinissä ei ole kuin kaksi kerrosta ja nekin lähtevät melko vaivattomasti.

Kämpässä on vielä jäljellä alkuperäisiä kaapinovia ja ovia, joista osa on parempikuntoisia ja osa vähemmän. Jos joku haluaa hieroa kauppaa vanhoista kaapinovista suoraan 50-luvulta, voi asiasta laittaa mailia, niin voin laittaa parempia kuvia. :)

Onnen kantamoinen

Kävipä tässä tuuri! Osallistuin Lankastian ihanien talvikuvien viitoittamaan 1-vuotisarvontaan ja onni lykästi. Tänään lattialla odotti paketti, kun tulin kotiin. Ihanaa! (Alkaa harmittamaan, miksi ei osallistunut kevään sny-kierrokselle, koska se oli niin hauskaa sittenkin). Lankastian blogissa on ihania kuvatuokioita, joihin on aina ihana tuudittautua kaupungin vilskeestä. Kiitos niistä!

Kiitos myös paketin käärijälle, joka oli ottanut huomioon kapoisat postilaatikot ja paketti oli niin litteäksi pakattu, että se mahtui postiluukusta sisään, eikä tarvinnut lähteä erikseen postiin. (Postin aukioloajat eivät sovi elämän rytmiini).

Paketissa oli ihanat värikkäät puikot (joiden nimeä en nyt millään muista), Milano-sukkalankaa (saksalaista Milano-lankaa, todella epäjohdonmukaista, mitä en olisi saksalaisilta odottanut) sekä ihanaa chilisuklaata.

Lanka on uusi tuttavuus, mutta väri on kaunis ja moniin projekteihin sopiva, joten se löytää puikoille varmasti.

Chilisuklaasta oli tarkoitus ottaa pienet jälkiruokapalaset ja säästää loput myöhemmäksi, mutta arvaattenette varmasti kuinka sitten kävi!!