maanantai 23. huhtikuuta 2012

Asenne-sukat

Rajallisen ajan myötä aina projekteja tekiessään koittaa miettiä niihin jotain erityistä. Eli joko kokeilee jotain uutta ohjetta, miettii erityisen tarkkaan langat mahdollisen lahjan saajan mukaan tms. Siksipä pyyntö tehdä perussukat työkaverille vaati tarkempaa pohdintaa. 

Herra on itse kovin hevi hengeltään ja hain inspiraatiota hänen fb-sivuilta. Hevikeikkatunnelmien myötä päätin lähteä pääkallolinjalle. 


Koska toiveena oli käyttää sukkia Conversejen kanssa, ei sukkien jalka-osa saanut olla yhtä paksu kuin kirjoneulottu varsi. Sukkien koko on 44, mutta sainpa tungettua ne omiin upouusiin zeebra-tennareihini. Käheetä!

Hevi-asennetta!

Aika tömäkkä kirjoneule tuli langoillani ja pelkäsin kovasti, että liian tiukka nilkan kohdalta, mutta lahjan saaja vakuutti olevansa kapeanilkkaista rotua. Sukkien jalkaosan tein ilman kirjoneuletta, jotta mahtuvat sitten niihin tennareihin.

Valmistajana olen itse tyytyväinen sukkiin ja näin myös toivottavasti sukkien käyttäjä. Oli kiva pitkästä aikaa naputella menemään kirjoneuletta ja se myös teki perussukkien tekemisestä vähän innostavampaa. 



Malli: Perussukka omasta päästä ja Adrian Bizilian We Call Them Pirates -kirjoneule samannimisestä pipo-ohjeesta. Ullan-sukkaohjeen mukaisesti tein tyyliin sopivan terävän/tasaisen kärjen.
Lanka: 7 veljestä musta, kaksinkertainen valkoinen Nalle-lanka
Puikot: 3,5 sukkapuikot
Muuta: Välillä oli vähän pitkiä langanvetoja nurjalla, toivottavasti niihin ei jää kamalasti varpaat kiinni :)

Ja sitten hieman selvitystä, mihin taas kaikki kutoma-aika on mennyt eli juoksemalla puutarha- ja DIY-kaupoissa. Uusi Poikien sukupolvi kurottelee jo kohti valoa. Toisaalla myös pikkuruinen vessamme  on boordeineen pääsemässä uuteen uskoon.

Viikon takaiset kurottelut eli onneksi ovat jo vähän vankistuneet tästä.


keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Kevätsiivous maustekaapissa(kin)

Kevään myötä ystävien fb-statuksista päätellen naisihmiset innostuvat siivoamaan nurkkiaan. Minutkin lisääntynyt auringon valoa saa innostumaan kodin järjestämisestä. Koska olen joskus vähän kahjo järjestelynhimoissani, niin suurennuslasin alle joutui jo pitkään mielenrauhaani häirinnyt maustekaappi.

Maustekaappimme oli täynnä eri valmistajien, eri vuosina valmistamia maustepurkkeja. Reilu kymmenen vuotta sitten muutettuani pois kotoa, ostin itselleni paljon mausteseoksia; grillimauste, curry, sitruunapippuri jne. Vähitellen ruokaheräämiseni yhteydessä myös mausteiden käyttöni on muuttunut ja käytän yksittäisiä mausteita ilman lisättyä natriumglutamaattia. Oli siis kunnon remontin aika.

En kuitenkaan halunnut heittää pois purkkikavalkaadia ja aloittaa ihan alusta, vaan ekologisessa mielentilassa sitten hinkutin lähmäsistä kymmenen vuotta vanhoista purkeista etiketit pois. Dymolla naputtelin tekstit kaikkiin purkkeihin.
  

Nyt on hirmu hyvä fiilis, kun katsoo puhdaslinjaista purkkiriviä!


Yllättävän hankala muuten tavata Dymolla oregano, tai mikä tahansa muu maustenimi :) Muutamia kirjainletkoja taisi mennä roskikseen :) 

Siistityn maustehyllyn  myötä mieheni pääsee kätevästi opettelemaan suomen kieltä. Paprikan osalta kävimme jonkin verran keskustelua, kun yritimme saada yhteisymmärrystä, mikä kasvijauhe on kyseessä :)
 

 

  Kyllä nyt silmä lepää.

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Mitä isompi ensin, sitä pienempi perässä

Joku voisi sanoa, että kärsin edelleen suuresta sisaruskateudesta ja isosiskon ihannoinnista, kun oli sitten pakko saada samanlaiset sukat kuin mitä Peppiina parisen viikkoa sitten sai valmiiksi. Noh, 20 vuotta on kulunut, joten enää en tunnustaisi sisaruskateuden vaivaavan, vaan kyseessä on enemmänkin suuret langankulutuspäivät. (jotka ovat kestäneneet parisen vuotta..)

Olen yrittänyt tehdä tästä Schoppel-Wollen Crazy Zauberballista vaikka kuinka monet sukat, mutta lanka ei ole sytyttänyt ollenkaan. Henkilökohtaisesti pidän enemmän paksummista sukkalangoista ja värikin saisi vaihtua hieman sulavammin. Peppiina kehui kovasti Kalajoki-ohjetta ja olin aikaisemminkin jo sitä katsonut sillä silmällä, joten päätin vielä kerran yrittää saada tuhottua tämän epäonnen lankakerän.


Voin itsekin nyt suositella Kalajokea, sillä näiden sukkien kutominen oli todella vaivatonta. Jotenkin kummasti ne vaan edistyivät huomaamattomasti. Ainoa harmitus on vaan se, että lankaa jäi todella paljon jäljelle. Olisin voinut lisätä yhden kuviokerran lisää, sillä lanka olisi riittänyt mainiosti. Jos joku miettii kuinka hyvin Zauberball riittää, niin voin kertoa, että hyvin riittää ylimääräisiin kierroksiin. Nyt vain pitäisi keksiä mitä ihmettä teen loppunyssykällä, ettei se jää pyöriin nurkkiin.

Malli: Kalajoki by Tiina Seppälä
Lanka: Crazy Zauberball
Puikot: 3 

Yksi asia kuitenkin hieman häiritsee itseäni näitä sukkia käyttäessäni. Yleensä kun kiskon villasukat tai normi sukat jalkaani, kiskon ne jalkaani kiinnittämättä mitään erityishuomiota niihin. Nyt kuitenkin pitäisi katsoa, että kumpi jalka on oikea ja vasen, koska kärkikavennus on toispuoleinen. Kärki on kyllä kaunis ja kun sukka on oikeassa jalassa, on kärki miellyttävä. Mutta en ole ihan varma, että onko minusta siihen, että varmistaisin joka kerta kumpi sukka kuuluu mihinkin jalkaan. Melkoista sukka-analyysiä! 


Loppuun vielä pienoinen sneak peek siitä mitä sain mummun kätköistä. Toivottavasti osaan käyttää sitä! 

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Insinööriprojekti

Mieheni on kokenut jäävänsä paitsioon kässäprojektejien osalta
a) lahjan saajana
b) huomion keskipisteenä ollessaan
 
Pienenä lepyttelynä kuukausi sitten valmistui vielä tämän talven käyttöön kaulaliina ja pipa. Kaulaliinan hän speksasi siten, että sen pitäisi olla tuubimainen, jotta ei huimassa talvipyöräilyvauhdissakaan jäisi huivi matkan varrelle.
 
Langat hän sai itse valita ja väriksi valikoitui ihana vihreä Ingeborg Michels Multicolor -lanka. Upea elävä ja vaihtelevan paksuinen lanka.

 
Tuubihuiviksi suuresta valikoimasta löytyi Mobius-huivi, joka on insinöörien täyteisessä lähipiirissä herättänyt paljon keskustelua. Huivin valmistuttua myös mieheni työpaikalla on huomioitu sen hienous. Wikipedia määrittelee Möbiuksen nauhaksi, jolla on vain yksi pinta ja yksi reuna. Myös sen neulominen vaati erityisjärjestelyjä, joihin pääsi hienosti sisään youtubessa Cat Bordhin opastuksella.
Mobius tieteellisesti.  

Mobius luonnossa.

Malli: Easy Missoni Style Long Mobius Cowl by Haley Waxberg
Lanka: Ingeborg Michels Gernsbach Naturwolle Michels multicolour
Puikot: 5 pyöröt (liian lyhyet tähän tekniikkaan!)
 
Mobius neulotaan siis pyöröpuikoilla, tarpeeksi pitkillä sellaisilla ja siinä ei tavallisen tuubineuleen tapaan ole ollenkaan alkua tai loppua. Kierrokset syntyvät kuin huomaamatta. Silkkaa taikuutta! Tätä oli erityisen mukava tehdä.
 


Mobiuksen seuraksi tein suositun Stripey-pipon, jonka silmukkamääriä säädin rajusti. Ehkä jo niin rajusti, että alkuperäinen design alkoi hämärtyä. Lankana oli pehmeää vauvavillaa ja möykkyistä Madil Divinoa, jotta fiilis olisi samansuuntainen kuin Mobiuksessa. Koin, että Stripey-ohjeeseen ei voinut enää yhdistää lankaa, jossa väri vaihtelee ilman, että tuloksena olisi ollut sekasortoa.

Malli: Stripey by Toritot Design
Lanka: Viking of Norway Baby Ull -kaksinkertaisena ja Madil Yarns Divino
Puikot: 5 sukkikset

 
Koska pipolankani olivat paljon paljon paksummat kuin ohjeessa, silmukoitakin työssäni oli vain 4x 22kpl. Tämän vuoksi myös jouduin miettimään kuvioinnin hieman toisin kuin ohjeessa:
  
Näin tein kavennukset Stripeyhin.

Loppuun vielä herran käsitys miesmalliposeerauksesta. Aika cool :)


 
 

 

 

maanantai 20. helmikuuta 2012

Florican tuhoamisprojekteja

Vauvaneuleskenessä on paljon klassikoiksi muotoutuneita ohjeita, joita ilokseen pääsee kokeilemaan, kun järjestemme hedelmällisille ystävilleni vauvajaisia.

Even syntymättömälle vauvalle pääsin kokeilemaan "junasukkia" ja "lentäjänlakkia". Molemmat sellaisia ohjeita, joita olin jo taas pitemmän aikaa katsellut ja odotellut sopivaa hetkeä. Yksi lapsellinen kaverini ainakin vakavasti nyökytteli lakin kohdalla, että "onpa hyvän mallinen" ja taitaa kaikki tuhannet projektit Ravelryssakin puhua lakin mallin hyvyyden puolesta. 


Malli: Vauvan sukka by Kerttu Latvala
Lanka: Novita Florica
Puikot: 3,5 pyöröt


Malli
: Aviatrix baby hat by Justine Turner
Lanka: Novita Florica
Puikot: 3,5 pyöröt

Lisäksi tein pikkuruiselle odottomaan villatakin, joka pääsi kanssani matkustamaan ihan Intiaan asti. Eli voin suositella hyvänä matkaneuleena :) Täysin aivotonta kutomista. Aina oikein -neule jotenkin tässäkin mallissa miellyttää silmää. Napeiksi hattuun ja villatakkiin löytyi puiset tähtinapit, jotka nekin olivat odottaneet täydellistä hetkeä. 



MalliGarter Stitch Baby Kimono by Joji Locatelli
Lanka: Novita Florica

Puikot: 3,5 pyöröt



Tarkkasilmäiset huomasivatkin varmaan, että kaikki nämä oli tehty tyylikkäästi Novitan Florica-langasta. Langat olen saanut arviolta noin 15 vuotta sitten kummitädiltäni kässäprojekteja varten. Langoista on tehty kymmenisen vuotta sitten yksi hillitön raitapoolo. Sen jälkeen ne ovat odottaneet käyttäjäänsä ja seuraanneet minua paikasta toiseen. Nyt pikkuhiljaa alkaa näkyä pohja Floricoissani ja jäljellä on näiden jälkeen ehkä enää kahdeksan kerää. 


Muutaman Florican sain kulutettua myös alla olevaan lasten haalariin. Tätä neuletta aloitin tekemään arviolta pari vuotta sitten. Ehkä ajatuksena silloin oli tehdä tämä jollekulle tietylle lapselle, mutta se lapsi lienee jo ylikasvanut tästä. 


Toisaalta...Haalari on kirvottanut hersyviä nauruja matkan varrella, koska kooltaan se tuntuu jotenkin suunnattoman suurelta, tai lähinnä vain pitkältä :) Kiusaus olisi suuri lähteä sovittamaan sitä itselleni, mutta riski hajottaa monivuotinen projekti on liian suuri. 


Haalarissa menee hartioiden ja hihojen yli kaunis palmikko, joka alunperin innosti aloittamaan haalarin neulomisen. 


MalliMenninkäinen by Johanna Penttilä

Lanka: Novita Florica
Puikot: 3,5 pyöröt / sukkapuikot
Muuta: Huh, koville otti. Vetoketjuvaihe taisi viedä kaksivuotisesta projektista hyvinkin 8kk.

Ehkä haalari vielä löytää jonkun lapsiparan vaatekaappiin jossain vaiheessa. Jonkun pitkänhuiskean, laihan lapsen, joka ei vierasta leijonan keltaista aurinkopukua! :) 

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Tunnustuksia ja yhteisprojekteja kotosalla

Pyryisenä päivänä on kiva kääriytyä shaalin alle sohvan nurkkaan ja bloggailla. Erityisen kiva on bloggailla, koska saimme hiljan Miia-Rebekalta tunnustuksen blogillemme. Miia-Rebekan blogi on ihanan kaunis ja selkeä ja huomaan, että sieltä löytyy usein sellaisia juttuja, mitä haluaisi itsekin alkaa tehdä. Suurkiitos Miia-Rebekalle tunnustuksesta!

Luen yhteensä 216 blogia, joista noin puolet on käsityöblogeja. Olikin todella vaikea valita neljä, joille laittaisin tunnustuksen eteenpäin. Tämä kiertotunnustus on tarkoitettu blogeille, joissa on alle 200 lukijaa ja tarkoituksena vinkata muille kivoja vierailemisen arvoisia blogeja. 

Punnitsin tämän valinnan yhteydessä, että mikä tekee minusta kivan blogin ja mieleeni tuli erityisesti kaksi asiaa. Kuvat ovat minusta tosi tärkeitä blogissa. Selkeät kuvat puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa. Vielä hienompaa, jos kuvissa on joku juju. Sitä itsekin opettelen jatkuvasti. Toisaalta minusta sellaisia blogeja on kiva lukea, jossa bloggaaja laittaa itsensä likoon; kertoo ilot & surut, mielipiteensä ja fiiliksensä. Näiden kriteereiden perusteella haluaisinkin antaa tunnustuksen seuraaville blogeille: 

  • Usimarjaanan kirjoittaa Estival-blogissa käsitöistään, rinsessoista ja rinsseistä... :)
  • Haltiakummin blogissa tehdään kaiken karvaisia käsitöitä unohtamatta fiilistelyjä. 
  • Marjaanan Soppaa ja silmukoita -blogissa yhdistyy nimensäkin mukaisesti käsityöt ja herkut. Itsellenikin niin rakkaat aiheet. 
  • Emman Villaviidakko-blogissa on myös kauniita kuvia ja tarinoita käsitöistä ja elämästä muutenkin.


Samanaikaisesti kotonamme on saatu perheemme yhteisprojekteja päätökseen. Yhteisprojekti tarkoittaa, että mieheni on niissä mukana, ja joskus jopa päävastuullisena. Yhteistä näille projekteille on usein, että synnytystuskat on näissä joskus aikamoisia, kun kaksi vahvatahtoista pääsee vääntämään. 

Kun aloitimme tauluhyllyprojektia, mistään kalustekaupasta ei löytynyt yli 50 cm:n pituista valkoista tauluhyllyä. Koska halusimme television ylle pitkän hyllyn ja totesimme, että neljän puolen metrin hyllyn laittaminen suoraan on toivoton tehtävä, oli mieheni ryhdyttävä toimeen. 



Yleensä pakenen yläkertaan mieheni projektien ollessa käynnissä, koska hänen ollessa suunnaton perfektionisti ja kädentaitojen ollessa vielä ei-täysin-perfektit, niin se kiroilun määrä on sellainen, että minun korviani alkaa kuumottaan. Yleensä piileksin siis yläkerrassa.

Olenkin miettinyt, että miksiköhän itse en jaksa kiroilla epäonnistuvien kässäprojektieni yhteydessä. Ehkäpä siksi, että niitä on niin suunnattomasti ja jotenkin epäonnistumisiinkin alkaa tottua. Lisäksi lienee helpompaa heittää mytty jonnekin lankakorin pohjalle ja purkaa hiljaisesti puolen vuoden päästä :)



Mutta kannatti piileksiä (tälläkin kertaa). 2,5 metriä tauluhyllyä tosi suorassa! Kuvatukset hyllyllä ovat vielä vähän vaiheessa, mutta kehtasinpa tänne jo laittaa. 

Tauluhyllyprojekti valmistui noin kahdessa viikossa eli vain sen aikaa olohuoneemme muistutti verstasta. Yhtä sulavaliikkeinen ei ollut keittiön kulmahyllyprojekti, joka alkoi syyskuussa ja viime viikonloppuna kirjaimellisesti taputin karvaisia käsiäni hyllyn valmistuttua. 


Halusimme pois työtasoilta myslitarvikkeet ja kokkikirjat haluttiin saavutettavammaksi eli keittiöön, pois yläkerran kirjahyllystä. Hyllyn alle mitoitettiin tila, johon mahtuu Herb:ien vesiviljelysysteemi.





Kimurantti yhteisprojekti oli myös täydellisen säilytystölkkisysteemin löytäminen, mutta lopulta molemmat hyväksyivät Iittalan Jarsit toimivaksi. Hinta niille vaan on aika suolainen, mutta pikkuhiljaa kokoelma on kasvanut. 


Viimeisin yhteisprojektin päävastuu lieni minulla, mutta yhdessä juostiin ympäri kangaskauppoja löytääksemme sopivan kankaan kierrätyskeskuksesta löytämämme tuolin koristukseksi. Puolisen vuotta kangas odotti tuolin päällä ompelijaansa. (Johtui väärinkäsityksestä eli en tiennyt, että minun pitäisi tehdä tämä projekti yksistäni kankaan löytämisen jälkeen). 



Eihän tuoli alkuperäisasussaankaan ollut kamala, mutta vähän nuhjaantunut, vähän nyppyinen, vähän väritön. Uusi tuoli on ihanan kirkuvan vihreä ja se on nyt minun lisäksi vastaanottamaan kevään! Sitä odotellessa voin käpertyä tähän luonnon valoon näpräämään projektejani. 


Projektin aloitus siis kangerteli hieman, kai siksikin, että en ollut aiemmin juuri mitään verhoillut ja hieman pelotti, että miten kävisi. Pientä ryppyä on havaittavissa 90-asteen kulman tienoilla, vaikka ompelin siihen kohtaan lisäosan taivutuksen onnistumiseksi. Eiköhän se istumalla suoristu! :) Kangas löytyi Stockmannin tilausosalta ja läheltä tarkasteltuna on erityisen kaunis. 

tiistai 14. helmikuuta 2012

Pure Love - raakasuklaata

Vaikka en erityisesti syttynyt tämän päivän (14.2.) ystävänpäiväpostauksista blogisfäärissä, niin lyönpä itsekin vettä myllyyn.  

Puhdas rakkautemme -teemalla tein ennen illan bodypumpsessiotani raakasuklaata, joka on jo pitkään ollut mielessä. Nettihän pursuaa erilaista raakasuklaasanastoa, raaka-ainevaihtoehtoja ym hifistelyä. Meillä oli laatikossa nipsejä, kaakaovoita ja kookosöljyä, joten ohje valikoitui sillä perusteella.

Kemikaalicocktailissa oli makuuni namilta kuulostava resepti, jotenkin vallan eksyin raakasuklaalle pyhitetyllä sivustolla, mutta näitä varmasti voi testailla myöhemmin. 



Raakasuklaa
2 dl luomukookosöljyä
1 dl kaakaovoita
1 dl kaakaonipsejä
1 dl kaakaojauhetta
sopivassa suhteessa kuivattuja karpaloita & cashew-pähkinöitä rouhittuna
2 rkl hunajaa
vaniljasokeria
ripaus suolaa

Aineet sulatettua ja sekoitettua annoin astioiden jämähtää hetken jääkaapissa, mutta kun haluttua tulosta ei hetimmiten tullut, laitoin ne ulos muutaman asteen pakkaseen. Liekö siinä syy, että suklaastani tuli kerrossuklaata eli kaakaovoi hieman erottui omaksi kerroksekseen.

Makua kerrostuminen ei haitannut ja ansaittu herkkuhetki koitti. Kerrassaan suussasulavaa! Kaupan suklaat ovat eri kategoriassa, mutta molemmille varmaan löytyy käyttötarkoituksensa. Suosittelen kaikille herkkusuille, onhan tällä vissiinkin ihan terveysruoan status, vaikka mausta päätellen sitä oli vaikea kuvitella :)

Minä puolestani sain mieheltäni ystävänpäivälahjaksi viherkasvin. Tässä oli oma jujunsa (josta myöhemmin lisää) sen lisäksi, että olen joskus nurissut, että leikkokukat ovat hölmöjä, koska ne lakastuvat verrattuna viherkasveihin. Sittemmin olen muuttanut jopa mieltäni, koska onko ihanampaa kuin terästää kotia kimpulla tulppaaneja!

Kivaa, ja erityisesti makiaa, ystävänpäivää kaikille blogimaailman ystäville!

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Ja keskellä virtaa joki

Kalajoki-sukkaohje on ollut to do -listallani jo pitkän ajan ja ystäväni tilattua kaikessa yksinkertaisuudessaan mustat sukat, niin ajattelin nämä kaksi asiaa yhdistää. 

Minkä tahansa kuvion tekeminen mustiin sukkiin voi olla hieman hölmön hommaa, mutta vaikka kuvat muuta puhuukin, niin itse olen hirmu iloinen Kalajoki-sukista ja kuviokin niissä näkyy. Iloinen on varmasti ystävänäkin, joka voi nyt mustissa sukissa hilpasta talveen! 


Malli: Kalajoki by Tiina Seppälä
Lanka: Novita Nalle
Puikot: 3,5 pyöröt

Ohje oli todella koukuttava ja innostava, joskin harmittelin, että jotenkin ohje ei mennyt ulkomuistiini missään vaiheessa, vaan viimemetreille asti hain apua ohjeesta. Näitä tekiessä jäi yöunet aina lyhyeksi, kun iltaisin piti vielä tehdä aina yksi mallikerros". 


Ystäväni mies kinusi myös itselleen talven lämmikkeet ja sai myös sukat, ihan perus-Veikka-menokkaat. Onpahan nyt koko pariskunta sukitettu! 


Sitten kipinkapin sisälle lämmittelemään!

torstai 2. helmikuuta 2012

Kumman söisit mieluummin?

Aina viikonlopun tullessa silmäni alkavat kiilua perjantaisushin perään. Perjantaisushi, torstaisushi, maanantaisushi, mitä näitä nyt on... Olen jälleen vähän hurahtanut.

Myös hiljan naimisiin menneen ystäväni herkkua on sushi ja tuore aviopari saikin lahjakortin herkullisen sushin pariin. Lahjakortin rinnalle tein näitä hieman mauttomampia susheja, jotta olisi jotain kättä pidempää viemisiksi. 



Malli: Sushi by Michelle M. Taylor
Lanka: jämälankoja, 7 veljestä, Florica jne
Koukku: 3
Muuta: Virkatut söpöliinit pakkasin yksinkertaiseen mustaan laatikkoon ja mukaan lähti vielä setti puikkoja. 

Espoon sushirintama on jossain määrin rajoittunut, kuten ravintolapuoli noin yleensäkin, joten eihän taas auttanut kuin ottaa lusikka kauniiseen käteen ja opetella itse tekemään. Kävin Tokyokan yhden illan kurssi ja niillä opeilla on syntynyt jo aterioita niin omiin ja kuin muidenkin tarpeisiin. 



Tämän satsin voisi kuvitella olevan isommallekin porukalle, mutta ehei, minun yhden perjantaisinkkuillan iltapalahan tämä vain on! 

Kumpi kuvien sushisatseista on sinun suosikkisi ja onko mitä sushikokeilua suosittaisit minunkin kokeilemaan? 

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Pöksyt pakkasille

Naapurin Vauhdikas Vipeltäjä on äitinsä auttamana innokas kestovaippailija. Reilu vuosi sittenkin puikoilla oli Villapöpät kestoilua varten ja nyt oli tarkoitus tehdä isomman koon villaset samaan tarkoitukseen pojan ollessa jo reilu vuoden vanha.

Ohjeena käytin jälleen Villapöpiä, mutta esimerkiksi resorille tein pituttaa reilut kymmenen senttiä, jotta kaikki pyllyvarustus mahtuisi helposti pöksyjen sisään. Projektin edetessä usko taas kerran loppui ja villahousujen koko tuntui äärettömän suurelta ja vähän nolona laitoinkin pöksyt joulupakettiin ja lähdin itse karkuun Intiaan. 

Tässä kuvassa pöksyjen vyötäröresori kaksinkerroin eli pituutta pöksyillä riittää. 

Nettikeskusteluista olin lukenut Novitan Puron toimivan kestovaippana, mutta oma tekeleeni oli sen verran ohutta, että en usko, että pito olisi ollut kummoinen näissä. Pöpistä tulikin siten käyttövillahousut talven pakkasiin ja Puro kyllä jälleen oikein kauniisti solisi värejään toistaen. 


Malli: Villapöpät by Meri Markus
Lanka: Novita Puro, 137g yhteensä
Puikot: 6 
Muuta: kauniit soljuvat värit, vaan on ne raidat vaikea saada täsmäämään lahkeissa.

Tänään Vauhdikas Vipeltäjä oli kylässä ja täti sai jälleen yhden uuden heilahtaneen blogikuvan vauvaneuleista.   Hyvä mieli oli jälleen palkkiona, kun Vipeltäjä painoi menemään ja pöksyt näyttivät kerrassaan oikean kokoisilta, eikä lainkaan suurilta! :)

 Vielä vähän unenpöpperössä. 

perjantai 23. joulukuuta 2011

Vielä on aikaa

Jos joulukuusi kaipaa jotain neulehenkistä piristystä, on vielä hyvin aikaa korjata tilanne! Yhdessä illassa saa neulottua paksulla langalla vaikka kuinka monta pientä palloa. Itse annoin ystävälleni joululahjaksi yhden palluran hänen ihkaensimmäiseen joulukuuseensa.

Tänä vuonna pinnalle nousi Arnen ja Carloksen neulotut joulupallot, he olivat esittelemässä neulekirjaansa jopa aamuteeveessä. Palloja pystyy tekemään helposti itsekin ilman ohjetta tai sitten voi kääntyä luottopaikkansa puoleen, eli Ravelryyn. Sieltä löysin tähänkin ohjeen helposti ja nopeasti.

 
Lanka: Lanet
Puikot: 2,5
Muuta: Laitoin pallon sisälle pumpulia, jotta se sai pyöreän muotonsa. Toimi ihan kohtalaisesti, hieman sai pyöritellä, että löysi muotonsa.

Rauhallista joulua kaikille! Vielä pitäisi päättää minkä keskeneräisen neuletyön sitä ottaisi mukaan joulunviettoon...Vai pitäisikö aloittaa uusi? Kenties nämä ihanat kissatumput.

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Meidän perheessä on tänä vuonna päätetty, että joululahjoja ei osteta. Olen henkeen ja vereen lahjojen antaja, mutta myös saaja, mutta koska en ole itse Suomessa jouluna, olen suostunut järjestelmään. 

Kuten Ebbu oli jo epäillytkin, täysin lahjaton joulu ei vain minulta onnistu. Siksipä päätin kanssabloggaajaa, rakasta siskoani muistaa näillä ihanilla joulupalloilla. 


Aiemmin jo kerroinkin, että minulla on kilokaupalla tällaista valkoista viskoosinauhaa. Näppärä käsityöihminen varmasti keksii kivoja projekteja materiaalista. 


Hyviä ideoita nauhan käyttöön otetaan vastaan!
- Ehkäpä muumiopuku naamiaisissa?!