Myynnissä keittiö

Neuleharrastamista on viime aikoina kovasti verottanut uuden kodin kuntoon laittaminen. Laittaminen alkaa saada konkreettisempia piirteitä ja sen myötä kaupan olisikin vanha keittiömme, jota olemme uudistamaan piakkoin. 

Eli jos kiinnostaa ostaa noin kymmenen vuotta vanha keittiö, niin vilkaisepa huuto.net-kauppaani. 

Ja eikun ostamaan! :) 

Ai mihinkö illat menee? - Metsään menevät

Iltani menivät metsään. Ja toivat mukanaan kasan sieniä. 

Jotkut kuulemma siivoavat sienensä jo metsässä. En minä. 

Kehnäsieniä, joita minua opasti noukkimaan rakas ystäväni, jolla on hallussa muutkin kuin suppilovahverot. 

Koulun biologian tunnilta tuttuja ovat lampaankäävät, mutta niidenkin keräämisen tarvitsin sienitietäjän rohkaisua. Näillä sienikori täyttyy helposti.

Ihanuutta. Tämän saaliin pakastamisessa menikin sitten pikkutovi. Oranssituijottakin on saanut taas lisäaikaa, kun illat menevät metsässä. 

I'll be back eli piakkoin toivottavasti myös neuleaiheisia bloggauksia! 

Vihreä-oranssi tuijottaja

Miten onkin joskus vaikeaa aloittaa ns. tilaustyötä.

Olen mielessäni tilannut itseltäni muutamat lahjatöppöset, joita pitäisi alkaa tikuttelemaan. Liekö vaikeus aihepiirin tuntemattomuudessa itselleni vai kerän karmivassa värissä vai miksi ei meinaa puikot käynnistyä.

Aika alkaa käydä vähiin ja äitisihmisten masut senkun kasvavat. *jännitysmusiikkia*

Vihreä-oranssi kerä tuijottaa minua murhaavasti!

(Olen ennenkin blogannut langoista, jotka eivät vain harmaa-musta-ruskea-palettiini sovi. Tylsä mikä tylsä)

Yritän selättää hirviön tällä julkisella blogiuhittelulla!

Nokkospastaa

Alkukesastä keräsin kielokimpun lisäksi kesän alun uusia nokkosia. Ryöppäsin ja pakastin ne odottamaan ruoanlaittoinspiraatiota. Inspiraatio tuli pakotettuna, kun pakastin piti tyhjentää muuton siivittämänä. 

Nokkosen sanotaan olevan hyvin pinaatin makuinen ja tämä heratti tiettyjä epäluuloja (kiitos traumaattisten lapsuuden pinaattikeittokokemusten takia). Kuitenkin nokkosen ravintoarvoista innostuneena päätin kokeilla. 

Löysin maistuvan kuuloisen pastakastikkeen reseptin Turun sanomien jutusta.

Pastakastikkeeseen tuli seuraavia ihania raaka-aineita:

- 3 valkosipulin kynttä

- Sipuli

- 2 dl nokkosta

- 2 dl ruoanvalmistusjugurttia

- Rypsiöljyä

- Valkopippuria

- Mustapippuria

- Suolaa

Päälle:

- Parmesaania

Ohjeessa oli lisäksi aurinkokuivattuja tomaatteja, mutta ne jäi minulta pois huonon varastotilaanteen vuoksi.

(Kasvisruoan takaa pilkistää pikkupikkumakkarat! Olen toivoton kasvisruokailija ja planeetan pelastaja!)

Vitsi oli hyvää! Mies ei tajunnut syöneensä nokkosia, joten luulen senkin myötä kokeilun olleen onnistunut. Nyt vain odottamaan ensi kevään nokkosatoa!  

Garderobin väripilkkuja

Tämä vuosi, kun minä ja kaikki ystäväni täyttävät 30 vuotta, on ollut kämmenikkäiden kultakautta. Taas yksi pääsi aikuisen ikään ja neidin muuten mustavaltaiseen garderobiin saatiin pinkit väripilkut. Lahjan saaja muutenkin yhdistää mustaan värikkäitä yksityiskohtia, joten pinkit lämmittimet oli selviö. 

Malliksi valikoitu jo aiemmin Raverlyn suosikkikansioon löydetyt "taistelukäsineet", kuten suomennos näemmä oli. Tämä piti erikseen tarkistaa. Tällainen raitadesign on makuuni ja toivottavasti myös saajan silmään miellyttävä. 

Malli: Slouchy Gauntlets (Ravelry-linkki) by Amy Swenson

Lanka: 7 veljestä mahtavassa hehkuvassa pinkissä värissä

Puikot: nelosen sukkapuikot. 

Muuta: Hanskat olivat vielä varmaan märät, kun nämä jo ojennettiin päivänsankarille eli normaali, tiukka projektiaikataulutus jälleen. 

Musta väri ei tällaisissa neulepinnassa olisi toiminut, joten pinkki oli senkin takia valitani. Lankavalintani neuletiheys ei ollut aivan vastaava kuin ohjeessa, joten loin alussa vani 48 silmukkaa ja sovelsin muutenkin reilusti. 

Kynnet tietenkin sävy sävyyn!

Raportoinpa vielä viikonlopusta. Ebbun vierailun kunniaksi teimme excursion Soukkaan Menitan liikkeeseen. VOI HYVÄNEN AIKA! OMG! Mä en ole ikinä käynyt niin isossa lankakaupassa ja vietimmekin siellä hyvän tovin hipellen. Mies meni siksi aikaa Bauhaukseen (roolijaot kunniaan!) ja me tutkimme joka hyllyn. Kassalla en voinut  kuin todeta, että on se hienoa asua Espossa tällaisen kultakaivoksen lähellä; Menitahan on lähes työmatkani varrella. Epäilyni sen suhteen, onko Espoossa hyvä asua, hälvenivät samantien. :))

Syysjuhlaa

Tänä viikonloppuna oli juhlaan syytä. Olemme nyt kuukauden päivät asuneet uudessa kodissa, siinä yksi syy. Lisäksi noin kuukauden päivät mies on ollut miehen iässä, joten siinäkin oli syytä pyytää rakkaimmat ystävät kokoon. Syödä hyvää hyvin, nauraa ja nauttia toisten seurasta.

Mies sai oman 30-vuotisjuhlansa kunniaksi olla menun päävastuullinen. Pienissä arjen ja juhlan tilanteissa huomaan pieniä kulttuurieroja, joiden pitää antaa vain rikastuttaa elämäämme ennemmin kuin ottaa ne mankeliimme. Mies halusikin ehdottomasti tehdä chili con carnea vieraiden täyttämiseksi. Perienglantilaiseen tyyliin sen lisäksi tarjottiin riisiä ja itse tehtyä valkosipulipatonkia. Isoja makuja kaikki! Ostimme 10 pakettia jauhelihaa ja teimme kaksi isoa kattilallista tulista herkkua. Tänään ei meille jääneet kuin pienet rippeet, joten vieraat tuntuivat tykkäävän. 

Minä olin jälkiruoka vastaavana. Kauden herkuksi valittiin yllätyksettömästi omenapiirakka. Netin ylitarjonnosta osasin onneksi valita todella makoisan reseptin, jossa omenoiden määrä oli isoin. Kinuskikissan herkkublogista löysin ohjeen, jota en tässä uudelleen esittele, vaan halukkaat pääsevät linkistä eteenpäin.

Täytteenä 1kg omenoita / piirakka. Kokkaillessa olisi tehnyt mieli vähän jo syödä keskeneräistä kakun sisusta. Miten kaneli, fariinisokeri ja vanilijasokeri voivatkin täydentää hienosti toisiaan.

Kakut oli aika järeän näköisiä (rough :) ). Carnen tavoin piirakatkin hävisivät lähemmäksi 30 hengen parempiin  suihin jäätelön kera. Suosittelen ohjetta ehdottomasti. Helppoa, vaivatonta ja ennen kaikkea makoisaa.

Loppuun muutama tunnelmakuva lämmintunnelmaisesta illastamme. 

Halauksia. Porukkaa silmänkantamattomiin. Vaikka tilaa oli nyt 50m2 enemmän kuin omissa 30-vuotisjuhlissani, niin onnistuimme täyttämään tilan nytkin niin, ettei tarvinnut tuntea itseään yksinäiseksi. :)

Ebbu raportoinee vielä lisäksi suklaakeksileipomuksistaan samaisiin juhliin. Namnam! 

Sato talteen

Onko minulla vaihtoehtoja kuin alkaa toteuttamaan tätä hieman keskiluokkaista rivitaloasujan arkea?  Joka tapauksessa: Ihanaa arjen juhlaa kurkkujen muodossa.

Selailin useita avomaakurkkujen säilöntäreseptejä ja hieman muokkasin omaan makuuni eli laitoin kaikki ne ainekset, jotka eri ohjeissa herkutti eniten. Lientä tarvitsi tuplamäärän kuin mitä netin ohjeissa oli eli näin:

Sisältö:
reilu 1kg kurkkuja
tilliä

Liemi:
4dl etikkaa
6 dl vettä
4 porkkanaa
1 kokonainen valkosipuli
2 sipulia
4 rkl suolaa
2 rkl sinapinsiemeniä
maustepippuria
mustapippuria

Kurkut ja tillit aseteltiin kerroksittain lasipurkkiin. Liemi kiehautettiin ja kaadettiin kuumana purkkiin, niin että sen sisältö kokonaisuudessaan peittyi.

Ja maistaminen?

Odotin pari viikkoa. Voi kärsimättömyys.
- Aika kirpakkaa oli, mutta mitä ihaninta on omatekemää taas maistella. Mies laittoi paistettua illallista (roasted dinner) ja nämä hienosti sopivat pehmeän punajuuren, sipulin, valkosipulin kyytipojaksi.

Mies kysyi jossain välissä kurkku- ja omenahilloprojektin välillä, että onko tuo nyt välttämätöntä, kun vielä asumme keskellä laatikkokamaluutta. - Tämä oli aivan yhtä välttämätöntä kuin saada tietokoneet toimimaan ensimmäisenä, kun päästään taloon. :))

Kierrätykseen

Lankavarastojen järjestäminen tarkoittaa myös keskeneräisten töiden arviointia. Useampi vuosi sitten aloitin neulomaan tätä Novitan slipoveria, mutta nähtävästi en saanut sitä koskaan valmiiksi. Se on lojunut lankalaatikon alimmaisena nyt vuosia, koska en ole raaskinut heittää sitä menemään. Lanka on Novitan Paola, jota en luultavasti nykyään enää ostaisi, joten en ole sitä viitsinyt purkaa uusiokäyttöön.

Lopulta keksin hyvän käyttötarkoituksen slipoverille. Saksia apuvälineenä käyttäen sain tehtyä siitä siistin tyynynpäälisen. Onhan se vähän bling bling, mutta näin pienenä alana se menettelee ja se sopii hyvin makuuhuoneen väritykseen.

Merisairas Paavo

Syksyllä on kyllä uskomaton vaikutus neulontarintamalla. Eilen otin oikein urakakseni järjestää lankani ja keskeneräiset työt. Lankojen järjestely on ihan parasta! ;)

Lähipiirissä on viime aikoina syntynyt vauvoja kuin sieniä sateella. Yhdelle pikkuveijarille neuloin nämä Monster-pöksyt. Ilmeisesti suurta huutoa norjalaisissa vauvapiireissä, kertoo Trondheimissä asunut ystäväni. 

Hieman taas kerran epäilytti työn tulos, sillä monsteri on kyllä niiiin tärähtäneen näköinen kaveri, että hetken jo mietin viitsinkö näitä antaa eteenpäin. Mutta selailin Ravelryssä muiden tekemiä monstereita ja huomasin, että tärähtäneisyys taitaa kuulua asiaan. Ne silmät on siis tarkoituksella eri paria. :)

Tuli mieleen, että nämä pöksyt olisivat alotteleville neulojille hyvä työ. Ei olisi nimittäin väliä, jos rivit ja silmukat olisivat vähän sinne päin. Toisivat vain uskottavuutta tärähtäneelle monserille. Muistuttaako monsteri kenenkään muun mielestä merisairasta Paavo Pesusientä??
Silmät ja hampaat neulottiin jälkikäteen. Se oli muuten yllättävän vaikeaa saada silmukat siististi riviin ja siten, että taustaväriä ei näkyisi. Muutaman kerran tuli purettua..

Malli: Monster-pöksyt 

Lanka: Sandnes Garn Sisu

Sukkapuikot: 3 mm

Muuta: Ohjeet olivat norjaksi, joten norjan (ja ruotsin) kielen taidoilla pärjää hyvin. Netistä löytyy useampikin ohje näihin pöksyihin hieman eri sanakääntein ja silmukoin.

Etupuolelle meinaisin ommella nappirivin. Mutta koska vauvatt tuntuvat köllivän paljon mahallaan, jätin ne kokonaan pois. Saattaisivat painaa ikävästi mahaan.

Muta

Lomat lusittu ja takaisin hyisessä Suomessa. Hyistä oli pääosin kyllä Englannissakin. Vietimme suuren osasta lomasta Walesissa, ja opinkin, että Walesissa sataa aina! 

Lomalla pääsin perinteikkäisiin walesilaisiin häihin Neljät häät ja hautajaiset -tyyliin. Etukäteen olin saanut lupauksen, että "nämä häät tuskin ovat mitään, mitä elokuvien perusteella olettaisit", mutta lopulta kovin perinteiseksi meni. Ja toden totta, ihmiset olivat pukeutuneet tähän tyyliin hyvinkin:

Kuva lähteestä. 

Häiden lisäksi olimme Green man -festareilla, missä todensimme sitä sateista Walesia. Luonnollisestikin nukuimme kaatosateessa teltassa kolme yötä. Muita kenkiä kuin saappaita oli turha harkitakaan. 

Välillä sade oli niin tiheä, että aiemmin ostamani kirja, osoittautui hyödylliseksi. Katoksen alla virkkaus piti mielen virkeänä. Mummo festareilla!

Rowanin mohairin ja mudan yhdistelmä.

Onneksi välillä aurinkokin näyttäytyi. Ne olivat ilon hetkiä! Virkkuu ei irronnut käsistä silloinkaan.  :) 

Lentokentälle päästäessä alkoi karvainen mohairriepu olemaan jo hyvän kokoinen.

Tällä hetkellä neulehommat on vähän sivussa Bauhauksessa, K-raudassa ja Ikeassa juoksemisen takia eli saas nähdä millä aikataululla tämä nöttynen jälleen valmistuu. Ja saas nähdä, muuttuuko minunkin postaukset pääosin remontti- ja sisustushenkisiksi. 

Muu maa mustikka?

Ei ainakaan neulekirjojen osalta. 

Olemme Kultani (sori, onpa hunajaista) kanssa katselleet erilaisten kirjojen hintoja. Neulekirjaostajan paratiisi ei ainakaan ole Suomessa, kirjojen hintojen suhteen. Sama pätee kaikkien muidenkin kirjojen suhteen, mutta lienee aika luonnollista markkinoiden koon vuoksi. Tämänpä myötä posti toi lomallemme Englantiin kaksi ihanaista neulekirjaa Amazonista. 

Kim Hargreavesin Misty -kirjassa on ihanainen mohairneule, joka koukutti samantien. Sen lisäksi kirjasta löytyi helppoja lomamatkaneulennaisia, kuten kannen huivi. 

Kirja Ravelryssa ja UK-Amazonissa.

Ravelryssa oli jo aiemmin törmännyt hassuihin Mochimocheihin. Tämän tyyppinen hassutteluneulominen ei ole Peppiinaa perinteisimmillän, mutta josko näistä joku konkreettiseksi työksikin muuttuisi. 

Kirjan kuvat ovat hauskoja ja vaikka suurin osa ohjeista ei olekaan kovin käytännönläheisiä, niin kuvat itsessään houkuttavat aloittamaan neulomisen. Ja uskomatonta, mutta totta, maksoin uudesta kirjasta £7! 

Kirja Ravelryssa ja UK-Amazonissa.

Varmaa on, että seuraavalle lomalle pitää tilata jokunen ihana (ja halpa) neulekirja odottamaan Suomeen tuojaansa!

Tulihan siitä ihan jees

Kesän projekti on vihdoin saatu valmiiksi ja se on löytänyt itselleen jo paikan kämpässä. Löysimme arkun siis Hämeenlinnan suurkirpparilta kesän alussa ja päätimme hieman käsitellä sitä. Arkku oli maalattu ruskeaksi ja pinnan alta löytyi hieman myös harmaata maalia. Poistimme vanhat maalit kuumailmapuhaltimella, jonka jälkeen hioimme sen.

Suurimmaksi ongelmaksi kuitenkin paljastui arkun metallireunukset. Tarkoitus oli ensin jättää ne entiselleen. Päädyimme kuitenkin poistamaan niidenkin maalit, sillä muuta pintaa käsiteltäessä reunuksien maalipinnat irtoilivat. Tämä oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Maalipinnan alla oli kunnon ruostekerros, johon meni melkein ikä ja terveys. Monenlaisia litkuja ja erilaisia työkaluja tuli käytettyä (ja monta, monta tuntia) ennen kuin löydettiin oikea työkalu. Ihme kyllä ruosteeseen tehosi loppujen lopuksi kova muovinen laikka. Tämän jälkeen puhuttiin enää minuuteista.

Tekijöitä ja neuvojia riitti.

Arkun pintaan laitoimme tummaa petsilakkaa kolme kerrosta. Viimenen kerros oli jo ehkä liikaa, sillä arkusta tuli hieman liian tumma, lähes musta. Omaan makuuni hieman liian goottimainen. Lisäksi puun syyt olisivat saaneet näkyä hieman paremmin. Noh, tehty mikä tehty. Metalliosat lakkasimme metallinsuojalla, ettei ruoste pääse enää yllättämään.