Florican tuhoamisprojekteja

Vauvaneuleskenessä on paljon klassikoiksi muotoutuneita ohjeita, joita ilokseen pääsee kokeilemaan, kun järjestemme hedelmällisille ystävilleni vauvajaisia.

Even syntymättömälle vauvalle pääsin kokeilemaan "junasukkia" ja "lentäjänlakkia". Molemmat sellaisia ohjeita, joita olin jo taas pitemmän aikaa katsellut ja odotellut sopivaa hetkeä. Yksi lapsellinen kaverini ainakin vakavasti nyökytteli lakin kohdalla, että "onpa hyvän mallinen" ja taitaa kaikki tuhannet projektit Ravelryssakin puhua lakin mallin hyvyyden puolesta. 

Malli: Vauvan sukka by Kerttu Latvala
Lanka: Novita Florica
Puikot: 3,5 pyöröt


Malli: Aviatrix baby hat by Justine Turner
Lanka: Novita Florica
Puikot: 3,5 pyöröt

Lisäksi tein pikkuruiselle odottomaan villatakin, joka pääsi kanssani matkustamaan ihan Intiaan asti. Eli voin suositella hyvänä matkaneuleena :) Täysin aivotonta kutomista. Aina oikein -neule jotenkin tässäkin mallissa miellyttää silmää. Napeiksi hattuun ja villatakkiin löytyi puiset tähtinapit, jotka nekin olivat odottaneet täydellistä hetkeä. 

Malli: Garter Stitch Baby Kimono by Joji Locatelli
Lanka: Novita Florica

Puikot: 3,5 pyöröt

Tarkkasilmäiset huomasivatkin varmaan, että kaikki nämä oli tehty tyylikkäästi Novitan Florica-langasta. Langat olen saanut arviolta noin 15 vuotta sitten kummitädiltäni kässäprojekteja varten. Langoista on tehty kymmenisen vuotta sitten yksi hillitön raitapoolo. Sen jälkeen ne ovat odottaneet käyttäjäänsä ja seuraanneet minua paikasta toiseen. Nyt pikkuhiljaa alkaa näkyä pohja Floricoissani ja jäljellä on näiden jälkeen ehkä enää kahdeksan kerää. 

Muutaman Florican sain kulutettua myös alla olevaan lasten haalariin. Tätä neuletta aloitin tekemään arviolta pari vuotta sitten. Ehkä ajatuksena silloin oli tehdä tämä jollekulle tietylle lapselle, mutta se lapsi lienee jo ylikasvanut tästä. 

Toisaalta...Haalari on kirvottanut hersyviä nauruja matkan varrella, koska kooltaan se tuntuu jotenkin suunnattoman suurelta, tai lähinnä vain pitkältä :) Kiusaus olisi suuri lähteä sovittamaan sitä itselleni, mutta riski hajottaa monivuotinen projekti on liian suuri. 

Haalarissa menee hartioiden ja hihojen yli kaunis palmikko, joka alunperin innosti aloittamaan haalarin neulomisen. 

Malli: Menninkäinen by Johanna Penttilä

Lanka: Novita Florica
Puikot: 3,5 pyöröt / sukkapuikot
Muuta: Huh, koville otti. Vetoketjuvaihe taisi viedä kaksivuotisesta projektista hyvinkin 8kk.

Ehkä haalari vielä löytää jonkun lapsiparan vaatekaappiin jossain vaiheessa. Jonkun pitkänhuiskean, laihan lapsen, joka ei vierasta leijonan keltaista aurinkopukua! :) 

Tunnustuksia ja yhteisprojekteja kotosalla

Pyryisenä päivänä on kiva kääriytyä shaalin alle sohvan nurkkaan ja bloggailla. Erityisen kiva on bloggailla, koska saimme hiljan Miia-Rebekalta tunnustuksen blogillemme. Miia-Rebekan blogi on ihanan kaunis ja selkeä ja huomaan, että sieltä löytyy usein sellaisia juttuja, mitä haluaisi itsekin alkaa tehdä. Suurkiitos Miia-Rebekalle tunnustuksesta!

Luen yhteensä 216 blogia, joista noin puolet on käsityöblogeja. Olikin todella vaikea valita neljä, joille laittaisin tunnustuksen eteenpäin. Tämä kiertotunnustus on tarkoitettu blogeille, joissa on alle 200 lukijaa ja tarkoituksena vinkata muille kivoja vierailemisen arvoisia blogeja. 

Punnitsin tämän valinnan yhteydessä, että mikä tekee minusta kivan blogin ja mieleeni tuli erityisesti kaksi asiaa. Kuvat ovat minusta tosi tärkeitä blogissa. Selkeät kuvat puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa. Vielä hienompaa, jos kuvissa on joku juju. Sitä itsekin opettelen jatkuvasti. Toisaalta minusta sellaisia blogeja on kiva lukea, jossa bloggaaja laittaa itsensä likoon; kertoo ilot & surut, mielipiteensä ja fiiliksensä. Näiden kriteereiden perusteella haluaisinkin antaa tunnustuksen seuraaville blogeille: 

• Usimarjaanan kirjoittaa Estival-blogissa käsitöistään, rinsessoista ja rinsseistä... :)
• Haltiakummin blogissa tehdään kaiken karvaisia käsitöitä unohtamatta fiilistelyjä. 
• Marjaanan Soppaa ja silmukoita -blogissa yhdistyy nimensäkin mukaisesti käsityöt ja herkut. Itsellenikin niin rakkaat aiheet. 
• Emman Villaviidakko-blogissa on myös kauniita kuvia ja tarinoita käsitöistä ja elämästä muutenkin.

Samanaikaisesti kotonamme on saatu perheemme yhteisprojekteja päätökseen. Yhteisprojekti tarkoittaa, että mieheni on niissä mukana, ja joskus jopa päävastuullisena. Yhteistä näille projekteille on usein, että synnytystuskat on näissä joskus aikamoisia, kun kaksi vahvatahtoista pääsee vääntämään. 

Kun aloitimme tauluhyllyprojektia, mistään kalustekaupasta ei löytynyt yli 50 cm:n pituista valkoista tauluhyllyä. Koska halusimme television ylle pitkän hyllyn ja totesimme, että neljän puolen metrin hyllyn laittaminen suoraan on toivoton tehtävä, oli mieheni ryhdyttävä toimeen. 

Yleensä pakenen yläkertaan mieheni projektien ollessa käynnissä, koska hänen ollessa suunnaton perfektionisti ja kädentaitojen ollessa vielä ei-täysin-perfektit, niin se kiroilun määrä on sellainen, että minun korviani alkaa kuumottaan. Yleensä piileksin siis yläkerrassa.

Olenkin miettinyt, että miksiköhän itse en jaksa kiroilla epäonnistuvien kässäprojektieni yhteydessä. Ehkäpä siksi, että niitä on niin suunnattomasti ja jotenkin epäonnistumisiinkin alkaa tottua. Lisäksi lienee helpompaa heittää mytty jonnekin lankakorin pohjalle ja purkaa hiljaisesti puolen vuoden päästä :)

Mutta kannatti piileksiä (tälläkin kertaa). 2,5 metriä tauluhyllyä tosi suorassa! Kuvatukset hyllyllä ovat vielä vähän vaiheessa, mutta kehtasinpa tänne jo laittaa. 

Tauluhyllyprojekti valmistui noin kahdessa viikossa eli vain sen aikaa olohuoneemme muistutti verstasta. Yhtä sulavaliikkeinen ei ollut keittiön kulmahyllyprojekti, joka alkoi syyskuussa ja viime viikonloppuna kirjaimellisesti taputin karvaisia käsiäni hyllyn valmistuttua. 

Halusimme pois työtasoilta myslitarvikkeet ja kokkikirjat haluttiin saavutettavammaksi eli keittiöön, pois yläkerran kirjahyllystä. Hyllyn alle mitoitettiin tila, johon mahtuu Herb:ien vesiviljelysysteemi.

Kimurantti yhteisprojekti oli myös täydellisen säilytystölkkisysteemin löytäminen, mutta lopulta molemmat hyväksyivät Iittalan Jarsit toimivaksi. Hinta niille vaan on aika suolainen, mutta pikkuhiljaa kokoelma on kasvanut. 

Viimeisin yhteisprojektin päävastuu lieni minulla, mutta yhdessä juostiin ympäri kangaskauppoja löytääksemme sopivan kankaan kierrätyskeskuksesta löytämämme tuolin koristukseksi. Puolisen vuotta kangas odotti tuolin päällä ompelijaansa. (Johtui väärinkäsityksestä eli en tiennyt, että minun pitäisi tehdä tämä projekti yksistäni kankaan löytämisen jälkeen). 

Eihän tuoli alkuperäisasussaankaan ollut kamala, mutta vähän nuhjaantunut, vähän nyppyinen, vähän väritön. Uusi tuoli on ihanan kirkuvan vihreä ja se on nyt minun lisäksi vastaanottamaan kevään! Sitä odotellessa voin käpertyä tähän luonnon valoon näpräämään projektejani. 

Projektin aloitus siis kangerteli hieman, kai siksikin, että en ollut aiemmin juuri mitään verhoillut ja hieman pelotti, että miten kävisi. Pientä ryppyä on havaittavissa 90-asteen kulman tienoilla, vaikka ompelin siihen kohtaan lisäosan taivutuksen onnistumiseksi. Eiköhän se istumalla suoristu! :) Kangas löytyi Stockmannin tilausosalta ja läheltä tarkasteltuna on erityisen kaunis. 

Pure Love - raakasuklaata

Vaikka en erityisesti syttynyt tämän päivän (14.2.) ystävänpäiväpostauksista blogisfäärissä, niin lyönpä itsekin vettä myllyyn.  

Puhdas rakkautemme -teemalla tein ennen illan bodypumpsessiotani raakasuklaata, joka on jo pitkään ollut mielessä. Nettihän pursuaa erilaista raakasuklaasanastoa, raaka-ainevaihtoehtoja ym hifistelyä. Meillä oli laatikossa nipsejä, kaakaovoita ja kookosöljyä, joten ohje valikoitui sillä perusteella.

Kemikaalicocktailissa oli makuuni namilta kuulostava resepti, jotenkin vallan eksyin raakasuklaalle pyhitetyllä sivustolla, mutta näitä varmasti voi testailla myöhemmin. 

Raakasuklaa

2 dl luomukookosöljyä

1 dl kaakaovoita

1 dl kaakaonipsejä

1 dl kaakaojauhetta

sopivassa suhteessa kuivattuja karpaloita & cashew-pähkinöitä rouhittuna

2 rkl hunajaa

vaniljasokeria

ripaus suolaa

Aineet sulatettua ja sekoitettua annoin astioiden jämähtää hetken jääkaapissa, mutta kun haluttua tulosta ei hetimmiten tullut, laitoin ne ulos muutaman asteen pakkaseen. Liekö siinä syy, että suklaastani tuli kerrossuklaata eli kaakaovoi hieman erottui omaksi kerroksekseen.

Makua kerrostuminen ei haitannut ja ansaittu herkkuhetki koitti. Kerrassaan suussasulavaa! Kaupan suklaat ovat eri kategoriassa, mutta molemmille varmaan löytyy käyttötarkoituksensa. Suosittelen kaikille herkkusuille, onhan tällä vissiinkin ihan terveysruoan status, vaikka mausta päätellen sitä oli vaikea kuvitella :)

Minä puolestani sain mieheltäni ystävänpäivälahjaksi viherkasvin. Tässä oli oma jujunsa (josta myöhemmin lisää) sen lisäksi, että olen joskus nurissut, että leikkokukat ovat hölmöjä, koska ne lakastuvat verrattuna viherkasveihin. Sittemmin olen muuttanut jopa mieltäni, koska onko ihanampaa kuin terästää kotia kimpulla tulppaaneja!

Kivaa, ja erityisesti makiaa, ystävänpäivää kaikille blogimaailman ystäville!

Ja keskellä virtaa joki

Kalajoki-sukkaohje on ollut to do -listallani jo pitkän ajan ja ystäväni tilattua kaikessa yksinkertaisuudessaan mustat sukat, niin ajattelin nämä kaksi asiaa yhdistää. 

Minkä tahansa kuvion tekeminen mustiin sukkiin voi olla hieman hölmön hommaa, mutta vaikka kuvat muuta puhuukin, niin itse olen hirmu iloinen Kalajoki-sukista ja kuviokin niissä näkyy. Iloinen on varmasti ystävänäkin, joka voi nyt mustissa sukissa hilpasta talveen! 

Malli: Kalajoki by Tiina Seppälä
Lanka: Novita Nalle
Puikot: 3,5 pyöröt

Ohje oli todella koukuttava ja innostava, joskin harmittelin, että jotenkin ohje ei mennyt ulkomuistiini missään vaiheessa, vaan viimemetreille asti hain apua ohjeesta. Näitä tekiessä jäi yöunet aina lyhyeksi, kun iltaisin piti vielä tehdä aina yksi mallikerros". 

Ystäväni mies kinusi myös itselleen talven lämmikkeet ja sai myös sukat, ihan perus-Veikka-menokkaat. Onpahan nyt koko pariskunta sukitettu! 

Sitten kipinkapin sisälle lämmittelemään!

Kumman söisit mieluummin?

Aina viikonlopun tullessa silmäni alkavat kiilua perjantaisushin perään. Perjantaisushi, torstaisushi, maanantaisushi, mitä näitä nyt on... Olen jälleen vähän hurahtanut.

Myös hiljan naimisiin menneen ystäväni herkkua on sushi ja tuore aviopari saikin lahjakortin herkullisen sushin pariin. Lahjakortin rinnalle tein näitä hieman mauttomampia susheja, jotta olisi jotain kättä pidempää viemisiksi. 

Malli: Sushi by Michelle M. Taylor

Lanka: jämälankoja, 7 veljestä, Florica jne

Koukku: 3

Muuta: Virkatut söpöliinit pakkasin yksinkertaiseen mustaan laatikkoon ja mukaan lähti vielä setti puikkoja. 

Espoon sushirintama on jossain määrin rajoittunut, kuten ravintolapuoli noin yleensäkin, joten eihän taas auttanut kuin ottaa lusikka kauniiseen käteen ja opetella itse tekemään. Kävin Tokyokan yhden illan kurssi ja niillä opeilla on syntynyt jo aterioita niin omiin ja kuin muidenkin tarpeisiin. 

Tämän satsin voisi kuvitella olevan isommallekin porukalle, mutta ehei, minun yhden perjantaisinkkuillan iltapalahan tämä vain on! 

Kumpi kuvien sushisatseista on sinun suosikkisi ja onko mitä sushikokeilua suosittaisit minunkin kokeilemaan? 

Pöksyt pakkasille

Naapurin Vauhdikas Vipeltäjä on äitinsä auttamana innokas kestovaippailija. Reilu vuosi sittenkin puikoilla oli Villapöpät kestoilua varten ja nyt oli tarkoitus tehdä isomman koon villaset samaan tarkoitukseen pojan ollessa jo reilu vuoden vanha.

Ohjeena käytin jälleen Villapöpiä, mutta esimerkiksi resorille tein pituttaa reilut kymmenen senttiä, jotta kaikki pyllyvarustus mahtuisi helposti pöksyjen sisään. Projektin edetessä usko taas kerran loppui ja villahousujen koko tuntui äärettömän suurelta ja vähän nolona laitoinkin pöksyt joulupakettiin ja lähdin itse karkuun Intiaan. 

Tässä kuvassa pöksyjen vyötäröresori kaksinkerroin eli pituutta pöksyillä riittää. 

Nettikeskusteluista olin lukenut Novitan Puron toimivan kestovaippana, mutta oma tekeleeni oli sen verran ohutta, että en usko, että pito olisi ollut kummoinen näissä. Pöpistä tulikin siten käyttövillahousut talven pakkasiin ja Puro kyllä jälleen oikein kauniisti solisi värejään toistaen. 

Malli: Villapöpät by Meri Markus

Lanka: Novita Puro, 137g yhteensä

Puikot: 6 

Muuta: kauniit soljuvat värit, vaan on ne raidat vaikea saada täsmäämään lahkeissa.

Tänään Vauhdikas Vipeltäjä oli kylässä ja täti sai jälleen yhden uuden heilahtaneen blogikuvan vauvaneuleista.   Hyvä mieli oli jälleen palkkiona, kun Vipeltäjä painoi menemään ja pöksyt näyttivät kerrassaan oikean kokoisilta, eikä lainkaan suurilta! :)

 Vielä vähän unenpöpperössä. 

Vielä on aikaa

Jos joulukuusi kaipaa jotain neulehenkistä piristystä, on vielä hyvin aikaa korjata tilanne! Yhdessä illassa saa neulottua paksulla langalla vaikka kuinka monta pientä palloa. Itse annoin ystävälleni joululahjaksi yhden palluran hänen ihkaensimmäiseen joulukuuseensa.

Tänä vuonna pinnalle nousi Arnen ja Carloksen neulotut joulupallot, he olivat esittelemässä neulekirjaansa jopa aamuteeveessä. Palloja pystyy tekemään helposti itsekin ilman ohjetta tai sitten voi kääntyä luottopaikkansa puoleen, eli Ravelryyn. Sieltä löysin tähänkin ohjeen helposti ja nopeasti.

 

Malli: Balls up! (Ravelry)

Lanka: Lanet
Puikot: 2,5
Muuta: Laitoin pallon sisälle pumpulia, jotta se sai pyöreän muotonsa. Toimi ihan kohtalaisesti, hieman sai pyöritellä, että löysi muotonsa.

Rauhallista joulua kaikille! Vielä pitäisi päättää minkä keskeneräisen neuletyön sitä ottaisi mukaan joulunviettoon...Vai pitäisikö aloittaa uusi? Kenties nämä ihanat kissatumput.

Meidän perheessä on tänä vuonna päätetty, että joululahjoja ei osteta. Olen henkeen ja vereen lahjojen antaja, mutta myös saaja, mutta koska en ole itse Suomessa jouluna, olen suostunut järjestelmään. 

Kuten Ebbu oli jo epäillytkin, täysin lahjaton joulu ei vain minulta onnistu. Siksipä päätin kanssabloggaajaa, rakasta siskoani muistaa näillä ihanilla joulupalloilla. 

Aiemmin jo kerroinkin, että minulla on kilokaupalla tällaista valkoista viskoosinauhaa. Näppärä käsityöihminen varmasti keksii kivoja projekteja materiaalista. 

Hyviä ideoita nauhan käyttöön otetaan vastaan!
- Ehkäpä muumiopuku naamiaisissa?!

Paleleville jaloille

Koko syksyn ajan on puikoilla ja koukuilla ollut säännöllisesti jotain. Valmistakin on syntynyt jollain aikataululla. Virkkaamisesta innostuin taas kerran, kun bongasin 2h+k -blogista hyvän tupaantuliaislahjan. 

Ystäväni sai syksyllä kunnostettua pienen ja sympaattisen mummonmökkinsä ja piti pienet pirskeet ystäväporukallemme. Kaikkien ihmisten lempityyppi, käsityöhirmu, iski jälleen ja päätti tehdä tuparilahjaksi muutamat virkatut töppöset kylmien ilmojen varalle.

 

Aloittelijankin on hyvin helppo virkata nämä töppöset ja lisäksi malli on muokattavissa vaivattomasti jokaiselle jalalle. Perusmalli löytyy kuitenkin Dropsin ohjeiden joukosta.

Malli: Drops 98-25 (Ravelry-linkki)

Lanka: Eskimo
Puikot: 8
Muuta: Töppöset ovat niin nopea tehdä, että niitä virkkaa helposti isommallekin porukalle. Vinkkinä vaan, jos joku kaipaa nopeaa joululahjaideaa!

Viimeinen sadon korjaus tältä vuodelta

Korjasimme eilen suihimme satomme viimeiset rippeet. Aiemminkin bloggaamani lehtikaali vielä viime viikolla komeasti porskutti terassilaatikossaan, mutta totesin, että ehkä senkin osalta olisi aika luovuttaa aapuvalle talvelle. 

Koska olin kaalin kanssa vähän ihmeissäni, että miten sitä saatetaan syötävään muotoon, niin keksinpä töiden Amican innoittamana tehdä siitä pinaattilettuja. 

Koska lehtikaalia oli enää vaivaset 100g, lisäsin joukkoon myös kesällä pakastimeen ryöppäämääni nokkosta. Muokkasin Kotikokin reseptin omaan muotooni seuraavasti: 

Lehtikaali-nokkosletut 

100 g lehtikaalia

100 g nokkosta

2 kpl munia

7 dl maitoa

0,5 dl soijarouhetta

1,5 dl ruisjauhoa

2 dl vehnäjauhoa

1 dl vettä

1,5 tl sokeria

1,5 tl suolaa

voita paistamiseen

Ohjeen taikina oli aika paksua, vaikka itse laitoin enemmän nestettä. Lisäksi ilmeisesti induktioliesi ei ole ihan optimaali lettujen paistamiseen. Näistä syistä kesti normaalia kauemmin, että lätyt alkoivat näyttämään vaativalle visuaaliselle silmälleni riittävän kauniille. Siihen mennessä 

- voita oli kulunut aimo verran

- syntyi yksi ylikuumentunut teflonpannu

- liesi välkytteli myös ylikuumenneena F-kirjaimia. 

JEI! :)

Syksyn viimeisen sadonkorjuujuhlan anti oli kuitenkin herkullinen. Päällisinä letuilla nautittiin kinkku-partajugurtti-feta-soosia & omaa salsaamme ja jälkkärinä tietty itsetekoista omppuhilloa.

Sadonkorjuun päätettyä voi nihkeästi sallia talven tulon, vaikka tiukkaa tekee edelleen! 

Kevättä odotellessa :) 

Nallehattu

Taas on yksi uusi tulokas maailmaan tullut. Pikku-Scarlett, jonka nimi tulee lapsuuden lempileffastani eli Tuulen viemästä, sai syntymänsä innoittamana pikkuisen nallehatun ja tumput. 

Söpöt korvat

Malli: Bear and Panda hat and mittens by Linda Cyr
Lanka: Novita Aino, varastojen pienennysprojekti
Puikot: 4,5
Muuta: Hattu on ok, joskin olen huolissani mallin tavasta toteuttaa hatun takaosa. Lisäksi harmaita hiuksia aiheutti tumppujen tassujen applikointi, joka on sarjaamme "Helpommin sanottu kuin tehty".

Olen viime projektieni myötä opetellut Magic Loop -tekniikan kesällä kuullessani englantilaisen käsityökanssatekijän Emin kehuja tekniikasta. (Thanks Em for introducing me the Magic Loop technique, which I finally taught to myself). Olen jotenkin aina inhonnut sukkapuikoilla näpräämistä ja satunnaista puikkojen putoamista. Loop-tekniikalla ei tarvi kuin yhden pyöröpuikon ja loppu on historiaa. Ullasta taisin suomeksi opetella tekniikan. Ei siinä niin kamalasti lopulta ole opettelemistakaan. 

Ensin oli paksukainen, sitten tuli ohukainen

Kesällä sain vinkin, että voisin neuloa mieheni veljenpojalle villatakin (Peppiina, tällainen olisi ihana pojalleni- vink. vink). Huomaamattoman vinkin lisäksi otin avukseni kyseisestä Tilda-kaupasta valokuvan projektini esikuvaksi. Projekteja tehdessäni jo puoliksi unohdin esikuvan ja nyt vasta tässä blogatessani kaivoin kuvan esiin ja pääsemme vertaamaan, minne luomisprosessi johti.  

Esikuvasta tehtyjä havaintoja:
1) Paksu lanka
2) Ehkä jopa liukuvärjätty lanka
3) Neuletakki
4) Sinisen sävyt (jonnekin hävisi nämä kuvassa näkyvät muut värit)

Eli eikun hommiin. Aluksi Ravelry-hakuja ja löysinkin Lion Bran Yarnin ilmaisohjeen pojan neuletakista, joka jostain syystä miellytti silmääni. Tässä kohtaa olisi ehkä voinut olla jo hieman varuillaan sen langan paksuuden ja neuletiheyden kanssa. Ohjeen mukaan osa raidoista tehdään aina oikein -neuleena ja osa sileänä neuleena. Tästä neulepinnasta oli seurauksena se, että villatakista tuli noin 5x vieläkin paksumpi kuin purkamisen jälkeen tehdystä villatakista. 

Version 2 teinkin lopulta ihan kokonaan aina oikein -neuleena, jolloin neule meni vähemmän kasaan kuin nurjien ja oikeiden vuorottelevien raitojen kanssa. 

Paksukainen.

Malli: Pojan raidallinen neuletakki eli Boy's Striped Cardigan by Lion Bran Yarnin

Lanka: Bouton d'Or Laika

Puikot: 6 pyöröt

Muuta:  On se aika jytky! 

Alusta alkaen vaivannut neuleen tiheys vaivasi loppuun asti ja välillä työ meni jäähylle, koska uskoi loppui, että tästä taas pitämiskelpoista tulisi. Kokoinaispaino koko komeudelle on 450g. Sääliksi käy lapsi-parkaa, joka tätä joutuu kantamaan harteillaan :) 

Näin loppulauselmana ja lahjan jo saajalleen antaneena täytyy ehkä itseään kiitellä värien sopusoinnusta ja siitä, että eiköhän tämä käyttöön pääse kylmän kosteassa britti-ilmastossa. Jotenkin tuntuu, että Suomessa on vähemmän kelejä paksuille neuleille kuin muualla, mutta voipi olla vain oma fiilikseni. 

Palaan siihen uskon loppumiseen edellä mainitun projektin osalta. Jossain vaiheessa usko oli niin kadoksissa, että puikoille eksyi toinen vastaava projekti eli ei-niin-paksu neuletakki pienelle pojalle. Sellainen lahjatakki, jonka kehtaisi antaa lahjaksi ilman, että pieni poika lyhistyisi takin alle. :)

Luotin tällä kertaa suomalaissuunnittelijaan ja malliksi valikoitu Ullasta Melian-neuletakki ilman huppua. 

Ohukainen.

Malli: Melian by Meri Markus

Lanka: Regia Hand-dye Effect 

Puikot: 3,5 pyöröt

Muuta:  Langasta sanottakoon, että se ei pysy keränä lainkaan vaan oli sotkussa puolilevällään ihan alusta loppuun asti. Uudelleenkerimässä sai olla koko ajan. 

Ensimmäistä projektista oppineena käytössä oli alusta lähtien suurehkot puikot ja ohuehko lanka. Tikutusta, mutta neuleesta tuli tosi kevyt ja tämä olkoon saajansa kevytneuletakkina sitten. Regian lanka oli kaunista ja pienistä teknisistä ongelmista huolimatta voisin tehdä toisenkin projektin ko. langasta.

Sovitettaessa jouduin jo huomaamaan, että pienelle pojalle ei pitäisi neuletakkiin laittaa nappeja. Suunnitteluvaiheessa näin vaan jo etukäteispainajaisia vetoketjun venkoilusta, kurpistelusta jne, joten napit valikoitui kiinnitykseksi. Äiti-ihmiset kertokoon, onko painajaismaista napittaa sataa pikkunappia hikoilevan pikkupojan kiukutellassa vastaan?! :)

Loppuun vielä muutama tärähtynyt kuvan neuletakkien omistajasta. Ymmärrän jo taas paljon paremmin kaikkia äitibloggareita, jotka epätoivoissaan yrittävät saada kivoja kuvia kivoista neuleista lastensa päällä. Mahdoton tehtävä ainakin tämän vipeltäjän kanssa. Näissä kuvissa näkyy sekä poikaa että takkia, osassa ehkä vain jompakumpaa. Toisen neuleen osalta en edes lähtenyt yrittämään. 

Tämän hymyn saatuaan tekisi vielä vaikka muutaman villatakin lisää! :)