Vieläkin kaukana neuleista

Voi keskeneräisyyden keskeneräisyys. Kesä ei kyllä todellakaan helpottanut keskeneräisten töiden määrää. Varsinkin vauvoille tehdyt potkupuvut ja muut härpäkkeet alkavat vähitellen mennä pieniksi, Lapset ilmeisesti kasvavat melko nopeasti, joten toivottavasti lähipiiriin syntyisi lisää vauvoja! Mieluusti tyttöjä, kiitos! Tai meneehän se vaaleanpunainen kai nykysin pojallekin. :)  

Viimeksi bloggaamani arkku alkaa olla jo viime metreillä. Kesäloma, ruoste ja väärien työkalujen valitseminen hieman hidasti työn etenemistä. Niistä lisää myöhemmin.

Keskeneräinen on myös kämppäkin vielä. Pientä viilausta vielä tarvitaan. Tauluja seinältä, muutama matto ennen kylmiä talvikelejä ja keittiön kaappien maalaamista ja hiomista. Kämppä on 50-luvulta ja keittiövälikön kaapit ovat mitä luultavammin siltä ajalta. Ne siis tarvitsevat hieman väriä ja hiomista pintaan. Lisäksi väliosa tarvitsisi uudet kaakelit tai tasoittamisen. Tästä asiasta ollaan taloudessa tosin vielä kahta mieltä.

 

Kuinka vaikeaa voikin olla hankkia valkoinen riittävän suuri taustapaperi valokuvalla. A3 on liian pieni. Pitäisi varmaan alkaa työskenteleen jossain suunnittelutoimistossa, missä on valkoista paperia rullalla..

Viimeisenä kuva keittiön kaappien saranoista. Kaikki kaapinovat ovat oikeilla paikoilla ja oikein(?), mutta saranoita jäi jäljelle iso läjä. Onko vika meissä vai Iskun logistiikkajärjestelmässä?

Syksyn villakausi alkakoon

Ennen muuttoa saimme viela rapattya kuvat ystavalle valmistuneesta syyshuivista. Siksi siis tama itselleni epatyypillinen sininen vari, blondi kantajansa hehkuu varmasti paremmin taman varin laheisyydessa.

Tama  ohje on ollut jo pidemman aikaa odottavana listallani ja sopivasti tulleet kolmikymppiset innoittivat sitten tikuttamaan taman taas supervauhdilla muutamana paivana ennen juhlia.

Malli: Destroyed Cowl by Martha Merzig 

Lanka: Novita Nalle, aloevera kaksinkertaisena

Sukkapuikot: 4,5 mm

Muuta: helppoa kudontaa autoon, kahvilaan, yms julkisiin paikkohin

Huivi tehdaan sileana neuleena ja yhdistetaan saumattomaksi silmokoiden, minka jalkeen pudotetaan molemmista reunoista kolme silmukkaa lapi koko neuleen. Kaikessa yksinkertaisuudessaan  tama ohje miellyttaa minimalistista neulesilmaani.

 

Vaikka olen useampia vuosia jo neulenut, niin eipa ole eteenitullut viela ohjetta, jossa olisi silmukoitu. Paasin siis opettelemaan tekniikan ja muutaman nettihaun jalkeen onnistuin paasemaan karryille tekniikasta. Kiitos Koirankarvan keraajalle! Kieli keskella suuta piti alkuun keskittya, mutta eipa tullut saumoja!   

Aika tattahaarakuvia talla kertaa. Syytan muuttoa ja siihen liittyvaa kiiretta, etta kuvien stailaus jaanyt vahan puolitiehen. Lisaksi kesahelle oli aika mieleton viela ja villahuivin kuvaus senkin takia vahan nihkeaa puuhaa.

 

Juuri parahuldaan ennen muuttoa auringonkukatkin ovat puhkeamaisillaan kukkaan. Tata kirjoittaessani Suomen polyt on taas hetkeksi karistettu jaloista ja jaa sitten nauttimatta naiden aurinkojen loiste.

Pojat parempiin suihin

Tarjoilen muidenkin iloksi muutamia fiiliskuvia parveekkeen sadosta.

Olemme olleet omavaraisia tomaattien osalta eli alkukesan keskustelu siita, mika on riittava maara tomaattipuita voidaan todeta loppuunkasitellyksi. Maara oli juuri sopiva.

 

Tomaattien lisaksi olemme saaneet paprikaa. Hieman ovat varittomia :) 

Parvekkeen trooppisen kasvihuoneen asukeillakin on nyt muutto ja sita myoten kylma syksy edessa. Eli voinen sanoa hyvastit loppukesan sadolle. Pojat ja me muutamme omaan kotiin! Joka syksyinen banaanilaatikkorumba voi taas alkaa.

 

Villaa, jottei kylmä tulisi

Ensimmäisen kesälomani puoliskon olenkin jo tuhlannut, ja nyt taas istutaan töissä elokuun puoliväliin asti. Reissu oli yllättäen taas Lontooseen.

Ennen matkaa oli paniikki löytää joku matkatyö, koska odotettavissa oli paljon englantia murtaen ja oletuksena, että en tajua mitään. Ja oletukseni menikin aika oikeaan ja huivi edistyi matkan aikana hienosti.

Itse ole matkaajana aika rento ja usein tykkään vaan istuskella ja katsella uusissa paikoissa syöden ja herkutellen paikallisia herkkuja. Herkkujen lomassa voi olla hyvä hieman tikutella. Kuvien ottohetkellä listalla aitoa turkkilaista kebabia ja kirsikoita. 

Vaikka villa kutominen näin kesällä ei ehkä ole kovin hyvä idea, niin luulen, että tämä valmistuu juuri parahuldaan syksyyn. Osaa sitten arvostaa sitä lämpöä, jonka huivi on kesällä kerännyt ja näitä syksyn sävyjä.

Tämä on ensimmäinen pitsihuivityöni, joten välillä pitää raapia päätä ja pohdiskella. Nauttia auringosta.

Pojat punastuu

Kesä on jo pitkällä ja jos edellinen bloggaukseni on mullanhakureissulta, niin mukavasti niistä päivistä on jo edetty. Ensimmäiset sadon antimet on jo herkuteltu. 

Ensin syötiin basilikaa, joka olikin varmaan ensimmäinen ja sitä kautta helpoin hyötykasvi parvekkellaamme. Pitää taas pian vähän tehdä lisää pestoa, joka taitaa olla se muoto, missä itse eniten pidän basilikasta. Nam. Tämä basilikametsä alkaa olla liian tiheä ilman pikaista harvennusta. 

Poikien kasvatusprojektia alotellessamme oli hieman epäselvää, kuinka monta tomaattipoikaa on riittävä määrä. Pidin pääni ja sain ylipuhuttua perheeseen yhdeksän tainta. Näistä nyt jo kolme on alkanut tuottaa satoa, mutta toistaiseksi ainakaan emme ole hukkuneet tomaatteihin. (--> Ensi vuodeksi ainakin sama määrä taimia.) 

Kuvista on ehkä vaikea nähdä, mutta lajikkeina meillä on sekä normaalikokoisia tomaatteja sekä minejä. Minikoko, mutta megamaku. Punaiseksi käyvät pikkuhiljaa.

Kuten huomata saattaa, tämä ei suinkaan ole yksin minun harrastus, vaan tätä tehdään hyvinkin me-hengessä. On ihanaa, kun on yhteinen harrastus! Tietenkin sanomista tulee silloin tällöin, mutta hyvää harjottelua elämän isompia asioita varten. :) Mieheni tulee joka päivä kotiin kysyen: "How are the boys today?"

Chilejä olemme kasvattaneet siemenistä, joita epäonnistuneesti yritin kasvattaa pari vuotta sitten. Tämä nykyinen +35-asteinen parveka on erinomainen myös chileille. (Ihmiskasvit ovat tosin läkähtymäisillään).

Kolmessa kuudesta chilistä on kukkia. Yksi nyt vain tuntuu pudottavan kaikki kukkineet kukat, joten saa nähdä, miten näiden kanssa käy.

Syntymäpäivälahjaksi saamani valmis chilipaprika sen sijaan on jo täydessä vauhdissa. Selkeä ero siis ostokasvin ja siemenkasvin välillä. 

Hyötykasvien (minkä yhdistyksen jäsen muuten olen, kiitos ystävieni kekseliäisyyden!) lisäksi meillä on jonkin verran kukkia. Tuoksuherneitä, jotka vähän nuupottavat, auringonkukkia nuppuvaiheessa, lobelia luomassa sinistä kukkaketoa ja ehkä suosikkini mustasilmäsusanna (?), joka alkaa pian nuppuja työntämään. Se on sinnikäs kasvaja ja ensi vuonna kyllä tarjoan enemmän kiipeilymahdollisuuksia, koska tulos on aikas kiva. Maltan tuskin odottaa kukkia!

Tämä tältä erää. Raportoin lisää, sitten kun toivottavasti hukumme tomaatteihin! Kesää kaikille!

Ps. kannatti pitää bloggaustauko. Blogger tuntuu kehittyneen hieman, joskin taas kuului tuttu bloggausääntelyni; kiroilua ja murinaa parvekkeen nurkassa. :)

Historian havinaa

Viime aikoina on tullut kierreltyä kirppareita normaalia tiuhempaan tahtiin. Olenkin tehnyt muutamia aivana mahtavia löytöjä, jotkut jopa aika kunnianhimoisiakin.

Tämä radio löytyi Hämeenlinnan suurkirppikseltä 9 euron hintaan. Radio on valmistettu vuonna 1971 ja toimii vallan mainiosti. Nyt keittiössä ei tarvi puuhastella hiljaisuudessa. 

Valmetin työkalupakki löytyi Valkeakoskelta. Se oli rasvainen ja likainen ostettaessa, mutta jynssäsin sen patapadoilla puhtaaksi. Voi tätä historian havinaa!

Paras löytö on kyllä tämä arkku. Kaappitila on meillä hieman vähissä, joten tänne saa laitettu kaikki lakanat ja pyyhkeet. Oikea kapioarkku siis. Nyt se vaan odottaa pientä käsittelyä, joten tämä on ehdottomasti To be continued -juttuja! Homma alkoi jo pintamaalikerroksen poistamisella, raporttia pukkaa sitten myöhemmin!

Kesän ompeleet

Aikaisemminkin on todettu, että neulominen ei yksinkertaisesti ole mikään kesähelleharrastus. Ja jos pitää valita helteiden ja neulomisen välillä, ei valinta ole vaikea. Sori vaan kaikki lankakerät, jotka on tyrkätty pimeimpään nurkkaan odottamaan syysmyrskyjä.

Viime kesänä löysin Amy Butlerin Birdie Slingin, kun tarvitsin festarilaukkua, johon mahtuu kaikki mitä festareilla ikinä tarvitsee. Tänä vuonna tarina on lähes sama. Pidensin ainoastaan laukun hihnaa, sillä alkuperäisessä kaavassa hihna on melko lyhyt. Nyt laukku toimii ihmismeressä ja tungoksessa loistavasti. Toisaalta, vetskarikin olisi ollut ihan jees lisäys, mutta laiskuus iski. 

Seuraavaksi teen vielä yhden Birdie Slingin, jossa on lyhyt hihna. Se taas ajaa ihan eri käyttötarkoituksen.

Tässä laukussa tajusin Butlerin salaperäiset piirrokset, jotka jätin ensimmäisestä laukusta pois. Tai paremminkin säädin omat ompeleet. Butlerin kaavat on joskus vähän liiankin yksinkertaisesti selitetty, että monimutakaisesti ajatteleva ihminen ei niitä aina tajua. Tein laukkuun vielä  pirtsakan pinkin vuoren, jota ei kuvissa näy.

Laukun lisäksi en ole muuta ommellut kuin verhoja. VERHOJAVERHOJAVERHOJA. Uudessa asunnossa on kiva tehdä uudet verhot, mutta kun niitä on niin monta. Jos huonekorkeus muuttuu edelliseen kämppään verrattuna, on jotain peliliikkeitä aina tehtävä. Tähän kämppään jouduin melkein joka ikkunaan tekemään uudet verhot. Alennuin jopa ostamaan VALMISVERHOT! Jo on aikoihin eletty. Täytyy hieman puolustella, sillä ne ovat pimennysverhot, joten se on sallittua.. 

Keittiöön sain valittua Marimekon Puutarhurin parhaat. Ne ovat kivat!

Nais- ja miesvoimistelua

Annoin ehkä edellisessä postauksessa laiskahkon kuvan omasta osallistumisestani parvekkeen rakennusprojektiin. Tokihan minäkin olen osallistunut, joten miesvoimistelun lisäksi naisvoimistelu on pitänyt linjoja kunnossa. 

Tähän mennessä olemme tuoneet 100 litraa multaa; ilman autoa lähi-Prismastamme, kesäpartsimme kukoistusta takaamaan. Tokihan lähiö-Espoossakin voi elää ilman autoa; nämä kuvat, jos mitkä sen todistaa!

Lastauksen onnistuttua loppu on vain tasapainoilua kotiin.

100 litraa multaa painaa paljon! Sivuhuomatuksena.

Baden-baden-tyyny ei niinkään.

Alkukesän tunnusbiisi.

Pojat vetristymään päin

Meillä ei ole lapsia. Meillä ei ole kissaa (, vaikka niin kovin haluaisin, edes karvattoman). Meillä ei ole uutta asuntoa, mitä voisi nakuttaa. MUTTA meillä on pojat. Poikiin voi käyttää paljon, paljon sitä ylimääräistä (!?) energiaa mitä kumpuilee.

Työpäivän matka kotiin menee parvekkeen kautta aina, koska on tarkistus siitä, mikä on päivän kunto parvekepuutarhassamme.

Ja pojathan alkavat olla vetristymään päin:

Kahdessa kerroksessa näitä kasvattelemme:

Voin vaan kuvitella mitä lapsenkasvatuksellisia dilemmia ihmisille tulee, meille tämä intensiivinen poikain kasvatus on jo huvittavissa sfääreissä. Olemme nyt kuitenkin päässeet yhteisymmärrykseen lannoituksen määrästä, poikayksilöiden määrästä rajallisessa tilassamme, ruukkujen koista, ulko- vai sisäkasvatuksen mahdollisuuksista, mullan määrä / ruukku, mullan laatu / ruukku jne... 

Ennen kuin näin pitkällekään pääsimme oli muutama ilta miesvoimistelua.

Ja mikäs siinä ilta-auringon laskiessa oli baileyssiään siemaillessa seurata jumppaa. :) 

Tahmeaa

Vapun kunniksi pikkuvaimo valmisti kakun. Ideanahan Turkinpippurimangokakku on ihan loistava; vappuisan kupliva ja jännä. 

Jännähän siitä tuli! Ei mennyt niinkuin Strömsössä -hengessä. 

Piknik-liinalla pelonsekaisin tuntein seurattiin villin salmiakkikoristejoukon uhkarohkeaa slalomia mangoluisteluareenalla.

 

Kakku oli kerrassaan sanoinkuvaamaton, mutta yritän kuvailla kuitenkin: äglömagea, iljettävä, täynnä yllätyksiä,  vetelä, tahmea... Tästä opittiin, että "jännä resepti" ei useimmitenkaan toimi. Jatkossa taidan pidättäytyä perinteisimmissä herkuissa.

Valintojen maailma

Remontti alkaa olla viimeistä silausta vaille valmis. Muutimme kämppään kuitenkin jo, vaikka keittiökin oli melkoisesti kesken. Mutta kyllähän sitä mökilläkin selvitään, vaikka vettä ei tule hanasta. Eikö?! 

Itse remontoinnin lisäksi on tullut käytettyä huimasti aikaa erilaisten värien ja materiaalien valintaan. Yllätyin, kuinka hankalaa ja vaikeaa se on ollut. Maailmassa voisi olla muutama vaihtoehto vähemmän. Siinä vaiheessa, kun keittiökaappien välitilan valojen valintaan käytetään Rauta-Otrassa kaksi tuntia, voi tilannetta hieman nollata. 

Vaikka laitettiin kämppä suurelta osin uuteen uskoon, jäi meille jotain vanhaakin. Keittiöön jää alkuperäinen kattolamppu, joka on aivan ihana. Taustalla näkyy keittiön värikkäämpi takaseinä. Seinä on kuin kameleontti, aurinkoisella säällä se on melkein neonvihreä. Mutta illalla, kun on hämärää, se on hillityn pirteä. Se on siinä rajoilla, pitäisikö maalata uudelleen vähän tummemmalla.

 

Valintojen maailma sen kuin jatkuu, kun pääsen verhokaupoille ja paneutumaan kunnolla muihin järjestely- ja sisustusjuttuhin. Tänään hain Marimekosta muutaman verhokankaan, joista mallailen parhaan. Kämpän toinen asukki on reissussa tämän viikon, pitääkin tehdä ratkaisevat päätökset kuoseista ja muusta sillä välin. :)

Oi kertokaa ihmiset!

Millä keinoin bloggaatte? Olen raivon vallassa joka bloggauksen jälkeen, koska homma ei vain toimi.!! (Kyseessä siis bloggerin beta-versio tällä hetkellä). Harrastuksesta pitäisi saada hyviä fiiliksiä, ei niinkään raivoa!!

T: Raivo-Raija