Kun koulutusohjelmani tutoropettaja soitti minulle viikon alussa oli ensimmäisenä ajatuksena päässäni, että jaha nyt minulle soitetaan ja kerrotaan, että en olekaan perjantaina valmistuvien joukossa. Helpotuksen huokaus oli suuri, kun kyseessä olikin pyyntö pitää valmistuvan oppilaan puhe valmistujaisjuhlassa. Siihen hätään en keksinyt hyvää tekosyytä, miksi en puhuisi muotoilua tiiviisti pari vuotta opiskelleen joukkomme puolesta, joten minkäs teit. Tässä puheesta muistelomielessä muutamia otteita.
Aloinkin siis miettiä opiskeluaikaa; miten kouluun tultiin, mitä sen aikana tapahtui ja mitä siitä jäi käteen, kun paperit on kourassa.
Oma tarinani kouluun hakijana ei ole ehkä kovin tyypillinen. Olin koulutusohjelmassa, missä insinööristä valmistutaan teolliseksi muotoilijaksi. Ajattelin pari vuotta sitten, että aloittaisin jonkun taidekurssin syksyn piristykseksi, joten jo keväällä katselin lehtiä sillä silmällä. Silmiini osui ilmoitus Evtekin linjasta, ”insinööristä muotoilijaksi”, ja hetken mielijohteesta laitoin hakemuksen postiin.
Seuraava muistikuva onkin se, kun kierrän Tikkurilan koulua ympäri löytääkseni sisäänkäynnin ja sen jälkeen kävelen kuin telotuspukilla pitkää käytävää, jonka päässä odotti arvostelu/haastatteluraati. Silloin jännitti, kun mukana oli kaikki omat taiteelliset saavutukset vuosien varrelta ja hienoja ajatuksia muotoilusta, jotta saisin vakuutettua raadin hyväksymisen puolesta. Haastattelu meni kuin pilvessä ja kesällä sain tiedon hyväksynnästä.
Näin pienimuotoinen taidekurssi syksylle oli muuttunut tutkintoon johtavaksi aikuisopiskeluksi ilta-aikaan töiden ohessa.
Ryhmämme koostui ihmisistä, joille oli yhteistä insinöörin koulutus. Muuten kaikilla oli hyvin erilaiset taustat ja kokemus; oli tietojenkäsittelyn ihmisiä, mekaniikka- ja sähköinsinöörejä, tekstiilialaa jne. Kun istuimme väsyneinä töiden jälkeen viisi iltaa viikossa pari vuotta, oppi tuntemaan hyvin opiskelukaverinsa; ja näiden vahvuudet ja heikkoudet. Porukan tuki ja samassa veneessä oleminen antoi voimaa jaksaa rankkaa opiskelutahtia.
Huolimatta tiiviistä opiskelutahdista muotoiluopinnot muuttivat tapaa ajatella. Ennen opiskeluja ajatteli muotoilun ja designin olevan jotain johon vain suuret taiteilijat pystyvät, mutta se on arkipäiväistynyt opintojen myötä. Muotoilua on joka puolella. Hyvää ja huonoa. On saanut myös rohkeutta pitää oma linja ja tyyli.
Uusia ideoita omaan työhön on tullut lukemattomia. Samalla on tullut enemmän rohkeutta käyttää muotoilun menetelmiä ja hyväksi todettuja tapoja ideoida ja katsoa asioita hieman eri näkökulmasta. Tällöin myös perinteisiin ongelmiin voi tulla yllättäviä uusia ratkaisuja.
Työssäni tuotekehitysprosessi on selkeytynyt, nykyään voi osallistua tuotekehitysprosessin konseptointivaiheeseen aktiivisemmin. Opinnoista on siis jo nyt ollut paljon hyötyä.
Ehkä syksyllä sitten voi aloittaa sen taidekurssin…
Neulojalle sopiva "narukeräkukka" valmistumisen kunniaksi.
