Blue nun

Tämä bloggaus on vähän niillä rajoilla, että kehtaako laittaa kuvia näkösälle. Huonoihin kuviin ei auta kuin suhtautua hurtilla huumorilla ja sillä, että aina ei vaan voi onnistua. :) Tein tilaustyönä blondille naisihmiselle hanska- ja huivisetin. Itselleni setti ei oikein tunnu istuvan ja mielikuva on tämä otsikon mukainen "blue nun" eli sininen nunna. Paketti on jo lähtenyt postissa, joten uusia kuviakaan ei enää saa otettua.

Malli: Citron by Hilary Smith Callis

Lanka: Sandnes Garn Kitten Mohair

Puikot: 4 mm

Citron-ohjeen mukaan tehtyjä malleja olen jo katsellut Raveryssä, ja joku siinä minua viehättää. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se vaan toimii.

 

Lankaa oli juuri ja juuri liian vähän eli huivi jäi vähän niukaksi, mutta lisääkään sitä ei viitsinyt lähteä ostamaan. Mutta toivottavasti lahjan saaja, joka on minua hieman pienempi, mahtuu kääritymään huiviin.

 

Hohhoijakkaa.

Huivin kanssa lähti kevääseen hienosti sopivat Ursukset (mutta ei niistä sen enempää tässä).

Nyt on sitten kaikki jonossa olleet työt tehty (olen vakaasti päättänyt unohtaa pari nyssäkkää ties missä nurkissa..). Kumman vapautunut olo. Pitäisi siis sitten keksiä jotain uutta ja ilahduttavaa!

Kevät keikkuen tulevi

Onneksi ilmassa alkaa pikkuhiljaa olemaan kevään merkkejä. Olen lähes talvivihaaja, joten odotan aina kuin kuuta taivaalta kevättä ja sitä seuraavaa kesää. Tein talven viimoiset Ursus-kämmekkäät pinkistä mohairista ja lahjuksen mukaan piti saada vielä jotain söpöä. Mukaan lähti siis kevään keikkuva kukka.

Malli: Starburst Hotpad by Loretta Schepp

Lanka: Sandnes Garn Kitten Mohair ja valkoinen, nimetön sängynaluslanka

Virkkuukoukku: 4 mm

Muuta: Käytetty aika 20.30 - 23.00, vaikka piti menemäni aikaisin nukkuun. Kukka oli hauska tehdä, irrallisista terälehdistä ei voinut vielä nähdä mitään kaunista lopputulosta tulevankaan, mutta pikkuhiljaa kukka kasvoi komeuteensa. Kiva ohje siis!

Kuvassa näkyy lisäksi toinen kevään merkki eli huonekasvit ja niiden mullan vaihtaminen tuoreeksi. Heti vuoden vaihteen jälkeen alan odottaa, milloin pääsen vaihtamaan kukkien multia ja säätämään eri tavoin istutuksiani. Tämän vuoden mullan vaihdot jo tehdyt, joten pian kasvit alkavat toivon mukaan kukoistamaan. Mikä on blogimme lukijoiden suosikki kevään merkki? -Jään lähtö? -Muuttolintujen paluu? - Puiden silmut? - Rakkaus ilmassa? :D

Viilaten ja höyläten

Blogihiljaisuudesta huolimatta kulissien takana tapahtuu. Syksyn hopeakurssilleni tuli jatkoa nyt keväällä. Tällä kertaa kurssilla oli pelkän hopean vääntämisen lisäksi juottamista.

Kurssin vetäjänä oli jälleen Anna Heino, jonka aivotuksista oli suuri apu töitä tehdessä. Kurssilla oli paljon ihmisiä, jotka ovat jo vuosia tehneet hopeatöitä ja oli mielenkiintoista nähdä, kuinka selvät sävelet näillä oppilailla oli verrattuna itseeni, joka vasta toistamiseen oli kurssilla. Kotona en ole hopeatöitä vielä innostunut tekemään; tuntuu, että lankojen kaivaminen ja niiden näperrys sohvalla onnistuu helpommin kuin hopea-askareet.

Valmiista hopeatöistä usein saa mielikuvan, että työt olisivat jotenkin helppoja "vääntö, vääntö ja taivutus", mutta kuten kaikissa muissakin käsitöissä aikaa menee siivillä ja huolellisen lopputuloksen saavuttamiseen tarvitaan tuota otsikon vihjaamaa viilausta ja höyläystä.

Esittelenkin alla yhden sormuksen kehitystarinan. Työhön minulta meni lähemmäksi kaksi kurssipäivää (ja yksi peukalo). 

Ensin leikattiin lehtisahalla 1,5 mm paksusta levystä sormuksen pituinen pätkä.

Paloja viilataan hieman, jotta päästäisiin vähemmän suoista leikkauspinnoista. 

Sormuspinnan ja kumivasaran avulla taivutettiin sormuksen U-muoto.

Jälleen vähän viilailtiin, jotta voitiin juottaa U-osaan sormuksen suora osuus. 

Juottamiseen käytetään erivahvuisia juotosnesteitä (keltaiset litkut alla). Kuumentamalla liekillä juotosneste sulaa ja kiinnittää erilliset osat toisiinsa.  

Suoran osan ylimääräiset reunat leikattiin lehtisahalla ja otettiin jälleen viila kauniisen käteen.

Lämpimällä rikkihappoliuoksella liuottiin ylimäärä juotos pois.

Ja sitten taas viilattiin kaikki reunat sileiksi, alkaen karheammalla hiekkapaperilla tullen aina hienompaan paperiin.

Viilailun tuloksena oli sormet niin hellinä, että vaivoin pystyi tekemään mitään muutamaan seuraavaan päivään. Komea vesikello kertoi omaa kieltään.

Kurssin viimeisenä päivänä sai vielä hioa tekeleensä, jotka tahtoi kiiltäväksi. Kiillotus tehtiin Annan työhuoneella. 

Lopputuloksena kaunis sormus. Design Annan kurssilla olleiden mallikorujen apinointia.

Sormuksen lisäksi tein riipuksen, joka viilauksen sijasta oli lähinnä sahausharjoitus. Aika monta terää onnistuin tärvelemään...

 Hopeakurssit ovat tulleet jäädäkseen. Syksyllä pitää taas ilmottautua kurssille!

Oman elämän inno

Neuleähky iski joulun jälkeen oikein urakalla. Keskeneräisiä töitä on kamala kasa. Ei tee edes mieli hypistellä lankoja tai selailla Ravelryä. Huolestuttavaa. Kaippa se menee ohi jossain vaiheessa. 

Käsityöt jatkuvat kuitenkin jollain tasolla, vaikka neuleet onkin siirretty nurkkaan. Kevään aikana tarkoituksena olisi kunnostaa uusi kämppä tekemällä pientä (isoa) pintaremonttia.

Talo on rakennettu 50-luvun alussa, mikä on nähtävissä rakennusratkaisuissa ja materiaaleista. Alla olevassa kuvassa on proppu, jolla jalkalistat olivat kiinni seinässä. Tuhtia tavaraa! Pituutta puupalikalla on noin 7 cm.

Työlistalla on oikeastaan kaikki pinnat mitä kämpästä löytyy.  Lattiamateriaalina on nyt muovimatto. Ajatuksena olisi kuitenkin repiä se pois ja hioa ja maalata alta paljastunut lautalattia. Muovimaton alta voi kyllä paljastua vielä ikäviä yllätyksiä, joten varasuunnitelma pitäisi varmaan tehdä. 

Tapettiruljanssi on ollut yllättävän vaivatonta. Yleensä vanhoista kämpistä saa kuoria monta kerrosta mitä rumempia kuvioita. Näissä seinissä ei ole kuin kaksi kerrosta ja nekin lähtevät melko vaivattomasti.

Kämpässä on vielä jäljellä alkuperäisiä kaapinovia ja ovia, joista osa on parempikuntoisia ja osa vähemmän. Jos joku haluaa hieroa kauppaa vanhoista kaapinovista suoraan 50-luvulta, voi asiasta laittaa mailia, niin voin laittaa parempia kuvia. :)

Onnen kantamoinen

Kävipä tässä tuuri! Osallistuin Lankastian ihanien talvikuvien viitoittamaan 1-vuotisarvontaan ja onni lykästi. Tänään lattialla odotti paketti, kun tulin kotiin. Ihanaa! (Alkaa harmittamaan, miksi ei osallistunut kevään sny-kierrokselle, koska se oli niin hauskaa sittenkin). Lankastian blogissa on ihania kuvatuokioita, joihin on aina ihana tuudittautua kaupungin vilskeestä. Kiitos niistä!

Kiitos myös paketin käärijälle, joka oli ottanut huomioon kapoisat postilaatikot ja paketti oli niin litteäksi pakattu, että se mahtui postiluukusta sisään, eikä tarvinnut lähteä erikseen postiin. (Postin aukioloajat eivät sovi elämän rytmiini).

Paketissa oli ihanat värikkäät puikot (joiden nimeä en nyt millään muista), Milano-sukkalankaa (saksalaista Milano-lankaa, todella epäjohdonmukaista, mitä en olisi saksalaisilta odottanut) sekä ihanaa chilisuklaata.

Lanka on uusi tuttavuus, mutta väri on kaunis ja moniin projekteihin sopiva, joten se löytää puikoille varmasti.

Chilisuklaasta oli tarkoitus ottaa pienet jälkiruokapalaset ja säästää loput myöhemmäksi, mutta arvaattenette varmasti kuinka sitten kävi!!

Luottokamaa

Aika ajoin tulee neulemalleja, joihin voi luottaa aina kiireen ja paniikin tullen. Eli jos siis lahja pitää seuraavana päivänä olla valmis, niin tietää onnistuvansa juuri tässä projektissa ensi yrittämällä. Ursus-kämmenikkäät ovat nyt jonkin aikaa olleet minulle tällainen luotto-ohje. 

Tikutitikuti ja langan päät päätelty, ja homma on valmis!

Lisäksi lahjana kämmenekkäät ovat aika verrattomat. Väriä vaihtamalla niistä saa melkein kelle tahansa kivan lahjuksen. 

Koska meillä on työpaikalla hieman kylmä (mitattu yksikin aamu 18C), niin työkaveri sai syntymäpäivälahjaksi Ursukset harmaana. Sopivana hänen harmaaseen baskeriin.  Baskerin lisäksi kämmenikkäät lämmittävät kolean työpäivän aikana. :)

  Käyhän se näinkin!

Malli: Ursus-kämmekkäät by Hanna-Kaisa Hämäläinen

Lanka: Harmaa 7 veljestä

Kylmyyttä tuntuu riittävän, joten lisähanskoja perustalvihanskojen päälle varmaankin tarvitaan. Hrrr.  

ps. Millä editorilla ihmiset päivitätte blogianne? Hajoan tämän bloggerin kanssa! (Alun jälkeen käytössä betaversio, mutta sekin saa hiukseni harmaantumaan!). Vielä nuori... 

Shoppailua

Loma alkaa olla lopuillaan ja arkeen asennoituminen vaatii pientä ponnistelua. Joululahjakutomusten jälkeen ennen ole paljon ehtinyt puikkoja kaivelemaan ulkomailla ollessa. Kuitenkin alennusmyynneistä ehti kahmimaan muutamia lankoja, joita varten sitten hiljaisina hetkinä kävin hieman penkomassa Ravelryakin.

Koska matkatavaroita oli kamalat määrät ilman ekstraostoksiakin, niin pyrin pitämään lankaostokset aika minimissä. Lisäksi Piitti-poikaystävän kanssa päätimme, että pyrimme uutena vuonna entistä enemmän tiedostamaan ekologisen jalanjälkemme, joten turhan rojun kerääminen alesta ei ollut listalla. (Lentämistä ei voi laskea mukaan, koska ensi vuosi näyttäisi tuovan tullessaan lisää matkoja Englantiin).

Etukäteen olin jostain blogista lukenut, että John Lewis –tavaratalossa on hyvin kattavat valikoimat Rowanin lankoja. Olen tilaillut Rowanin kirjoja ja lehtiä aiemmin, mutta lankoja on mukavampi ostaa paikan päältä. Lontoon tavaratalossa sitten ihmettelin kattavien lankahyllyjen edessä, kunnes huomasin ihmisten ryysivän hullutpäivätmäisesti alennuslankalaarien ympärillä. Mukaan matkaan lähti seuraavat herkullisuudet:

Rowan Kidsilk Haze lankaa khakin vihreänä. Lanka on sisältää mohairia 70% ja silkkiä 30%, keriä yhteensä 10 ja hintaa näille tuli 39£. Huijaisiko joukkohysteria mukahalvalla hinnalla, en viitsi edes tarkistaa. :) Tämän langan kohtaloa varten olen käyttänyt erityisen paljon aikaa Ravelryssa. Vahva ehdokas langan käyttökohteeksi on esim. pitkähihainen kevyen kevyt neule millaista olen katsonut myös useassa eri värissä Sisleyn talvimallistossa. Vastaavia neuleita tietävät vinkatkaapa minulle!!

Toinen herkku on mikäpä muu kuin Rowanin Scottish Tweed. Perin englantilaista indeed. :) Näitäkin yhteensä 10 kerää ja hintaa 17£. Josko jopa jaksaisin neuloa jonkun oikean neuleen näistäkin, niin olisi hienoa. Kaipaan selkeästikin näin vuoden alussa jotain suurta ja tuskaista projektia puikoille.

Lopuksi muutama tuokiokuva arjesta.

Onko mukavampaa tapaa tiskata kuin tuijotella suoraan naapurin keittiöön. Siinä silmä lepää eikä käy aika pitkäksi. (Mukavampi tapa on toki olemassa: tiskikone). Tiskaaminen taitaa vaan aina olla hauskempaa muualla kuin omassa kodissa. Täysin suvereenisti jätän nykyään myös Fairy-vaahdot tiskattuihin astioihin… :)

Asuimme Lontoossa Finbury Parkin lähimaastossa, missä on paljon turkkilaistaustaista väestöä. Tämä tarkoitti, että söimme useammankin kerran paikallisissa aivan mahtavissa kebabpaikoissa. Ei vetänyt vertoja aiemmalle suosikillenikaan! Jotta ruokavalio ei olisi ollut liian keppoinen muutamia kertoja teimme itsellemme perienglantilaisen aamupalan papuineen, munineen ja makkaroineen.

Kommenttina, että tässä vaiheeessa annoksesta on syöty jo hyvän verran! :)

Vuoden viimeiset silmukat

Tänä vuonna, niin kuin edellisinäkin vuosina, en ole panostanut joululahjaneulontaan oikeastaan ollenkaan. Perimmäinen syy taitaa olla suuri itsekriittisyys ja "pelko" siitä, että lahjan saaja joutuisi väkisin pitämään tekeleitäni. Kateellisena luen muiden neulojien lahjakasoja ja lahjasukkavuoria. huoh.

Äiti kuitenkin pyysi neulomaan jalkapallotumput ystävällensä ensi kesän kuumaa jalkopallokautta varten. Tumput ovat sen verta iisit, että lupauduin neuloa hänelle samanhenkiset lapaset. Mutta on se kumma juttu, kun aikaa oli marraskuusta lähtien, sain tumput valmiiksi vasta aatonaattona.

Malli on aikaisemminkin siis näkynyt tässä blogissa. Ohjeet löytyvät iki-ihanasta Ullasta.

Malli: Ailin lapaset by Tuulia Salmela

Lanka: Smart (Sandnesgarn)

Puikot: 4

Viimeksi bloggasin itsetehdyistä heijastimista. Tarkotuksena oli yrittää kuvata miten heijastimet heijastavat tositoimissa. Painottaisin sanaa _yritin_. Melkoisen vaikeaa oli saada heijastimen välke filmille. Tämän parempaa otosta emme saaneet ja sekin on otettu salaman kanssa. Kuva on otettu marraskuun lopulla, kun lumi oli vielä kaukainen unelma.
Lopputuomiona heijastimelle sanoisin, että lanka kyllä heijastaa, mutta ei ole kuitenkaan paras mahdollinen henkivakuutus.

Joululahjatunnelmia

Olen ollut juhlistamassa joulua tänä vuonna Brightonissa Englannissa. Joulunvietto on hieman eronnut perisuomalaisesta; ei tosin paljon. Lahjoja, ylensyöntiä, rakkaita ihmisiä (vaikkakin osa rakkaista nyt sitten on kaukana Suomessa) on täälläkin kuulunut jouluun.

Poikaystäväni perheessä on keksitty kiva tapa tehdä lahjojen antamisesta ja saamisesta vähän jännittävämpää. Pari kuukautta sitten Englannissa vierailessamme sovittiin joululahjapelisäännöistä; kaikkien nimet laitettiin hattuun ja arvottiin joululahjan antaja kullekin. Salaisien tonttuystävien piti sitten tehdä jotain omin käsin henkilölle, kenen nimen sai arvonnassa hatusta. Pari kuukautta sitten oli aikaa suunnitella ja toteuttaa jotakin salaiselle ystävälleen.

Tyylilleni uskollisena lahjaa tikutettiin juuri ennen niiden antamista, edellisenä iltana. Koska olin ihastunut Wurm-pipoon edellisen pipoprojektin myötä, tein samaisen hatun myös Lyndsaylle, joka oli hatusta minulle nostettu.

Alla tunnelmia lahjojen ojennushetkestä. Hattu oli oikean kokoinen ja toivottavasti valittu turkoosi väri pukee blondia.

Kyseissä lahjaproseduuri on omiaan vähentämään mielettömiä määriä turhia lahjoja, kun kukin huolella miettii, mitä saajalle antaisi, käyttää siihen enemmän aikaa kuin valmiiksi kaupasta ostettuihin lahjoihin ja siten joulun tavarapaljous pienenee hieman. Muita vaihdettuja lahjoja oli mm. itsetehdyt musiikkikokoelmat, mp3-soittimen pussukka, koruteline, itseleivottuja pikkuleipiä jne.

Malli: Ursus-kämmekkäät by Hanna-Kaisa Hämäläinen

Lanka: Sandnes Garn Kitten Mohair

Malli: wurm (Ravelry-linkki) by katushika

Lanka: Sandnes Garn Kitten Mohair

Sattuman kauppaa oli, että myös Lyndsay oli saanut minun nimen hatusta ja senpä vuoksi sain lahjaksi ihanaa itsetehtyä karpalohilloa! Enpä ole ennen maistanut itsetehtyä karpalohilloa, joten sen maistaminen on ainutkertainen kokemus varmasti! NAM!

Tuuletus lahjan kunniaksi

Taitaa olla enemmän kuin kehtaa edes tunnustaa aikaa siitä, kun viimeksi olen ollut blogissa aktiivina. Paljon tapahtunut sitten viime tekstien ja siksi jäänyt vähemmäksi tämä bloggailu. Enemmän muutoksista sitten varmaan sivulauseissa.

Joulun alla on pitänyt aktivoitua neulerintamalla. Syksymmällä oli suuret suunnitelmat joulun rupeamiin, mutta kovin ohkaisiksi jäi joulukäsityöt. Ohkaisiksi saaliltaan, ohkaisia neulomuksia ei näillä paukkupakkasilla viitsi tehdä.

Ystäväni oli edellisen pipoprojektin aikaan kysellyt, josko saisi pipon myös ja siitähän sitten käynnistyi joululahjaprojekti. Maanantaina oli lahjan luovuttamishetki ja edellisenä iltana puolenyön aikaan se sitten valmistui. Kuvatkin ovat sitten sen mukaisia. Ne on sitten jo maanantain puolella otettu.

Malli: wurm (Ravelry-linkki) by katushika

Lanka: Sandnes Garn Kitten Mohair

Puikot: 5 pyöröt ja sukkikset

Muuta: Tosi hauska malli. Olen vallan viehättynyt!

Malli: Ursus-kämmekkäät by Hanna-Kaisa Hämäläinen

Lanka: Sandnes Garn Kitten Mohair

Puikot: 5 pyöröt ja sukkikset

Muuta: Selasin Ravelryn läpi erilaisia kämmenikkäitä etsien, mutta päädyin lopulta tuttuihin ja turvallisiin Ursuksiin.

Kun hieman vaivautuneet projektikuvat saatiin otettua, oli aika tuulettaa. Lahja on valmis! (Enää toinen vastaava setti ennen joulua tehtävänä. Onneksi tämän toisen valmistumista avittaa se, että Englannissa, missä joulua vietämme, joululahjat annetaan vasta Joulupäivänä.)

JEE! Lopuksi vielä ihanaista joulua kaikille blogimaailman ystäville! Päivitykset ja kommentoinnit jatkukoon!

Pimeässä

Tähän aikaan vuodesta liikuskelen pihalla pukeutuen mustaan, mustaan ja mustaan. Hieman ehkä saattaa muita väripilkahduksia toisinaan mukaan tulla. Erityisen tärkeäksi tulee siis muistaa heijastimet takissa. Virkkasin uudet heijastimet Modan ohjeiden mukaan.

Ylläolevan heijastimen sisällä on pala pahvia, jotta se olisi hieman jäykempi ja ryhdikkäämpi. Langan ostin Helsingistä, en muista mistä. Mutta rullassa oli 200m ja se maksoi noin 30 euroa. En kyllä osaa arvioida yhtään onko kallista, halpaa vai sopivaa. Melkoisen paljon sitä on vielä jäljellä, sillä pariin heijastimeen menee vain muutamia grammoja.

Pöllöheijastin oli Dissaajalle, mutta se on kuulemma liian naisellinen raavaalle miehelle. :D Johtunee pöllön helmijaloista. Pitää varmaan antaa se lahjaksi, sillä itselleni tulee helposti joulukuusiefekti, jos laitan kaikki valmistuneet heijastimet takkiini.

Yritän myöhemmin vielä ottaa kuvia pimellä, että näkisitte kuinka hyvin ne sitten näkyvät pimeässä ja auton valokeilassa. Pimeästähän ei ole pulaa...

Lämmikkettä kylmiin iltoihin

Blogimme on pääasiassa neuleblogi ja sitä kautta lämmikettä syksyn kylmiin iltoihin saadaan villaisista tekeleistä. Tällä kertaa lämmikettä saadaan kuuman juuston, kynttilöiden ja viinin muodossa.

Kuten hopeapostauksessani mainitsinkin, Ebbu oli viikonlopun luonani kylässä. Lauantai-iltaa vietettiin hieman laajemminkin ystävien seurassa herkutellen fonduen parissa.

Fonduepataan leipäkuutioiden lisäksi dipattiin
- paprikaa
- minitomaatteja
- kukkakaalia
- kevyesti paistettuja herkkusieniä

Lisäkkeenä oli ilmakuivattua kinkkua.

Tällä kertaa kokeilimme sveitsiläistä valmisfondue-settiä, joka kyllä todettiin kehnommaksi kuin fonduen tekeminen itse. Taisi Hulluilta päiviltä ostettu setti jäädä ainokaiseksi. Fonduen seurana joimme sveitsiläistä, valkoista Edelweiss fondueviiniä. Se ei varmasti jää viimeiseksi kokeiluksi, koska viini oli kaikkien makunystyröiden mieleen.

Ja sitten annetaan juuston venyä ja paukkua:


Raikaat kasvikset sopivat hienosti raskaahkon juuston seuraan. NAM.


Jälkkäriksi oli suoraan Kölnin suklaamuseosta 99% kaakaoprosentin suklaata, jota ei muuten oltu makeudella pilattu. :)


Siskokset kuin ilvekset puhuttivat eli että olemmeko todellakin niin samannäköisiä, että puolitutut voivat erehtyä siskossa?!